Suomalaista sisua ja mutanaamioita

Sunnuntai 26.10.2014 klo 14:07 - Hanne

Suomalaista sisua ja mutanaamioita

Sulanmaan valjakkoajon Suomen Mestaruus-kilpailut pidettiin viime(18-19.10) viikonloppuna Jämijärvellä. Kisat oli kaksipäiväiset ja osallistujia oli ilmoittautunut hurjat 160kpl. Koiria oli kisapaikalla tuhannen luokkaa. Olin ilmoittautunut kutosen kärryluokkaan ja valjakossa juoksisi Zebra ja Jara, Niksu ja Nunnuka, Vauhti sekä Sipi. Akira ja Nella saisivat jäädä kotiin pitämään vahtikoiran paikkaa.

Lähdettiin perjantaina iltapäivästä ajelemaan serkkuni Sussan kanssa kohti Jämiä. Serkkuni oli ilmoittautunut 4km juoksuluokkaan dalmatiankoiransa Claudian kanssa ja hänen starttinsa olisi lauantaina. Kisa olisi serkkuni ensimmäinen.

Olimme varanneet kimpassa kavereiden kanssa ison 10hengen mökin ihan läheltä itse kisapaikkaa. Muut olivatkin jo saapuneet mökille aikaisemmin päivällä. Juotin sekä pissatutin koirat ennen kuin menimme sisälle vaihtamaan kuulumiset. Hetken rupateltiin niitä näitä ennen kuin sänky jo kutsui lepäämään ennen seuraavan päivän kisoja.

Yön aikana koirat alkoivat ulvomaan muutaman kerran, mutta hiljenivät aina suhteellisen nopeasti. Uskon, että Zebra oli aloittajana ja sai aina muutkin mukaan laulantaan (näin käy ainakin kotona). Onneksi muiden koirat eivät yhtyneet kuorolauluun, sillä sitten ei enää ketään olisi voinut nukkua :D  Aamulla kello kuuden aikaan koirat herättivätkin sitten jo ihan sopivasti laulannallaan. Ei muuta kuin ylös ja ulos koirien juottoon. Ilma oli kuiva ja pakkasta oli -4,4 astetta. Vaatetta oli puettava päälle normaalia enemmän. Ilma oli juuri sopiva päivän kisaa varten. Juotto ei mennyt niin kuin kotona. Luultavasti stressi sekä jännitys vaikutti asiaan, sillä osa jätti kokonaan liemensä juomatta. Tämä tuotti tietysti minulle stressiä, sillä on hirveän tärkeätä, että koirat juovat tarpeeksi ennen kisasuoritusta, jotta myös palautuminen on nopeaa sekä tehokasta.

Koirien juoton jälkeen itselle hieman aamupalaa, jonka jälkeen lähdimme kisapaikalle. Porukkaa oli tullut jo kiitettävä määrä paikalle ja telttoja/asuntovaunuja näkyi siellä täällä. Kävimme Sussan kanssa ilmoittautumassa ja kuuntelimme rataselostuksen. Luokkani starttiaika olisi 10:50 eli ehtisin auttamaan muutamaa ystävääni ennen omaa lähtöäni. 

Ennen starttiani huomasin, että kärryni jarrut eivät toimineet niin kuin niiden kuuluisi. Toinen jumitti etupyörän totaalisesti ja vain takajarru toimi jotenkuten. Minun tulisi siis ajaa vain takajarruilla. Se tuotti lisää stressiä ja jännitysprosentti taisi kivuta tässä vaiheessa yli 100%. En ollut kyseisellä kärryllä koskaan ennen ajanut ja nyt siitä oli sitten jarrutkin hajonnut pakkasen takia. Jostain kummasta sain kuitenkin rohkeutta itseeni valettua ja päätin luottaa koiriini.Puoli kymmenen aikaan aloin kävelyttämään koiria sekä hieman lämmittämään niiden lihaksia. Kerroin handlereille heidän tehtävänsä ja mikä koira juoksisi missäkin paikassa. Koirat olivat innokkaita kun ne valjastettiin. Niistä näki, että ne olivat valmiita juoksemaan.

Lähtö tapahtui ilman ongelmia ja koirat ampaisivat kevyeeseen laukkaan. Emme olleet vielä ehtineet kovinkaan pitkälle kun näimme jo edessä juoksevan valjakon. Lähenimme edessä olevaa valjakkoa hetki hetkeltä enemmän ja pian olimmekin jo saavuttaneet heidät. Huusin -"Ohi", käskyn ja valjakko antoi tietä. Annoin käskyn vielä toisen kerran johdossa juosseille Jaralle sekä Zebralle, jotka eivät välittäneet tuon taivaallista vieraasta valjakosta vaan juoksivat sujuvasti koirien ohi.

Jokin ei kuitenkaan ollut ihan niin kuin piti. Heti alkumetreistä lähtien huomasin, että Zebran vetoliina oli löysähkö. Se ei käyttänyt itseään niin kuin se yleensä teki. Se laukkasi Jaran rinnalla, välillä jääden hieman liian taakse ja jälleen taas spurtaten Jaran rinnalle takaisin. Zebran liinat tekivät jojomaista liikettä, joka hankaloitti valjakon työskentelyä ja minun keskittymistäni, sillä joutusin jatkuvasti pitämään silmät kiinni Zebran liinoissa ettei takana tullut Nunnuka olisi sekoittunut niihin. Vasemmalle johtavassa tiukemmassa kurvissa, herpaantuminen sitten kävi toteen ja Vauhdin etujalat hypähtivät Sipin seisingin yli. Seisinki oli niin kovin kainaloiden alla, ettei Vauhti saanut jalkoja sieltä pois. Se alkoi jo turhautumaan tilanteelle ja tiuskimaan Sipille. Päätin pysäyttää koko porukan. Suureksi onnekseni, koko porukka pysähtyi heti käskystäni ja pääsin hivuttautumaan Vauhdin luokse ja nostamaan sen liinojen yli omalle puolelleen. Sitten taas äkkiä kärryn kyytiin ja täysillä eteenpäin. Tällöin olin täysin varma, että peli oli osaltani menetetty. Loppu rata meni ilman ongelmia, mutta joutusin pitämään Zebran vetoliinaa jatkuvasti silmällä. Maaliviiva ylitettiin kuitenkin iloisesti laukaten.

Lähtö10426084_10204180118775152_7964623402006852273_n2.jpg

tulossa_maaliin2.jpgTulossa maaliin

maaliviiva_ylitetty.jpgMaaliviiva ylitetty

Koirien juoton aikana ystäväni Micke tuli luokseni ja sanoi, että olen SM-pronssissa kiinni ja välimatkaa neloseen olisi 3s. En voinut uskoa korviani!! Pysähdyksestä ja liinojen sekaantumisesta huolimatta olimme ensimmäisen päivän jälkeen nopein puhdasrotuinen valjakko luokassani :) Nyt minun oli tehtävä kaikkeni, jotta seuraavan päivän ajo olisi puhdas sekä mahdollisiman nopea ja pitäisimme kolmannen sijan. Valitettavasti Zebra olisi jätettävä pois valjakosta, sillä se ei ollut selvästikään kunnossa. Luultavasti, sen takajalka oli jotenkin venähtänyt joko viimeisissä treeneissä ennen kisoja tai kisoissa. Zebran tilalle olisi laitettava joku toinen, mutta ketä? Päätin, että laitan Nunnukan Jaran pariksi kärkeen vaikka se ei suunnista osaisikaan mitään, sillä olihan Jara jo kerran radan juossut läpi. Rata oli myös niin selvästi merkattu, ettei siellä olisi voinut joutua harhaan. Nunnuka olisi nopea johtaja, joka laukkaisi koko matkan ilman raviin siirtymisiä.

Oman suorituksen sekä koirien hoidon jälkeen autoin lähtöviivalle tulleita valjakoita. Neljän koiran luokassa startteja olikin huikeat 36kpl ja siinä menikin pieni tovi, että kaikki pääsivät starttaamaan. Handlerina ollessa ehti myös hyvin samalla rupattelemaan tuttujen kanssa ja kuulumisia vaihdettiin useammankin kanssa.

Ennen Sussan starttia alkoi lunta satelemaan ja maa alkoi jäätymään. Sussan startti oli kello 12:55. Lähdössä Claddesta huomasi, että sitä jännitti ja myös radalla oli juoksu ollut hieman nihkeän puoleista- Sussan sanoin. Molemmille kisa oli ensimmäinen ja myös tilanne aivan uusi. Jännitys vaikutti varmasti molempien kisasuoritukseen, mutta silti olen kovin ylpeä, että he uskaltautuivat kisaan mukaan. Toivottavasti kisa ei jää heidän ainoaksi ja näemme heidät vielä tulevaisuudessakin kisaurilla. Ehkäpä jopa kickbiken kanssa ;)

Sussa odottamassa lähtöä Cladden kanssa

sussa1.jpg

Sussa ja Cladde lähtee matkaan

dsc_0970.jpg

Sussa ja Cladde tulossa maaliin

sussa5.jpg

Pitkän ja jännittävän kisapäivän jälkeen hoidimme koirat ja menimme mökille pizzan tekoon. Ai, että kun pizza ja ”lasillinen” punaviiniä maistuikin hyvälle kun oli tankkaus puoli jäänyt hieman vähemmälle päivän aikana. Päälle hieman vielä suklaata ja sipsiä niin päivän kalorit oli saatu nopeasti takaisin. Rasvatankkauksen jälkeen oli hyvä mennä mahan viereen köllimään ja jännittämään seuraavaa kisapäivää.

Yön aikana oli lämpötila noussut plussan puolelle ja vettä satanut. Koirat juotettiin sekä siirryttiin aamupalan jälkeen kisapaikalle. Vettä tuli koko aamun, välillä enemmän välillä vähemmän. Onneksi luokkani olisi suhteellisen alussa, jotta ura olisi vielä jotenkin ajettavassa kunnossa. Päätin lämmitellä koiria hieman enemmän kuin aikaisempana päivänä olin tehnyt, sillä lihakset olivat varmasti jäykkiä kopeissa vietetyn yön jäljiltä. Koirat olivat mielestäni yllättävän energisiä ja innokkaita. Handlerini saapuivat ajoissa paikalle ja kerron heille vielä muutokset jotka olin päättänyt tehdä. Lainasin Mickeltä hänen visiirillisensä kypärän siinä toivossa, että se olisi suojannut hieman enemmän kuralta sekä vedeltä. Koirat valjastettiin ja perään päätettiin laittaa jarrukärry, sillä maa oli niin liukas kurasta ettei käsivoimin olisi kärrystä pystynyt pitämään kiinni. Pieni stressi iski kun lähtöön mentäessä huomasin, että olin unohtanut katsoa minua ennen lähtevän numeron. Tiesin olevani kolmas lähtijä, mutta lähdössä iski paniikki, josko olinkin myöhässä ja olinko oikeassa välissä L Onneksi sivusta seuranneet pystyivät kertomaan, että olin oikeassa välissä ja että ensimmäinen lähtijä oli juuri lähtenyt. Tästä oppineena pistän seuraavassa kisassa muistiini edellä lähtevän lähtönumeron, sillä kaikkia harrastajia en vielä tunne kasvoilta. Säästyy huomattavan paljon turhalta stressiltä.

Lähtö sujui hyvin ja koirat ampaisivat matkaan todella hyvällä laukalla. Nunnuka ja Jara olivat keulassa todella tasaiset ja laukka oli hyvin liitävä. Kuraa lensi jatkuvalla syötöllä ja joutusin jo heti ensimetreillä nostamaan kypärän visiirin ylös, sillä se huurustui niin paljon ettei sen alta nähnyt mitään. Naamassa tuntui jatkuvaa pistelyä kun kivet lensivät koirien tassuista päin kasvoja. Ensimmäisen kilometrin jälkeen olin mielestäni jo litimärkä, mutta pahin olisi vielä edessä. Kohta eteemme tuli koko tienlevyinen ja monen metrin pituinen ISO lammikko. En ajatellut muuta kuin, että pistän silmät kiinni ja toivon parasta. Kaikki koirat kahlasivat täydellä vauhdilla lammikon poikki ja vettä tuli kaaressa päälleni. NYT olin todellakin litimärkä! Koirat ylittivät lammikon hienosti välittämättä siitä laisinkaan ja matka jatkui lammikon jälkeen hyvää vauhtia. Hyvin pian lammikon jälkeen aloin tuntemaan kuinka kylmyys alkoi tunkeutumaan lihaksiini. Pienissä nousuissa koitin pitää itseäni lämpimänä pakottamalla jalkani potkimaan vauhtia vaikka jokainen potku tuntui aivan mielettömän kivuliaalta kylmyyden takia. Nyt olisi vain tärkeintä, että koirat ylläpitäisivät laukan mäissä ja ettei sotkuja pääsisi tulemaan. Noin 4km kohdalla kävin itseni kanssa kovaa keskustelua, että kohta olen maalissa ja nyt muija potkit viimeistä päivää, että maalissa on turha ruikuttaa jos pronssi menee sivu suun kun ei ole antanut itsestään kaikkea. Tämä jaksoi minua tsemppaamaan ja antamaan tosissaan viimeisetkin voiman rippeet. Koirissakin alkoi viimeisen kilometrin aikana huomaamaan pieniä väsymisen merkkejä. Tästä huolimatta ne saivat jostain kummasta ylimääräistä voimaa ja viimeiset mäet ennen maalialuetta juostiinkin aivan mahdottomalla tsemppauksella. Ehkä ne huomasivat kuinka paljon minä koitin auttaa niitä ja nyt oli niiden aika auttaa minua viimeisillä raskailla metreillä. Yhteistyötähän tämä harrastus parhaillaan on! Jokainen potku sekä askel ei tosiaankaan tullut ilmaiseksi vaan niiden eteen nähtiin mieletön työ. Maaliviivan ylitettyä tuntui todellakin siltä, että olimme antaneet kaikkemme - niin koirat kuin minäkin. Olin aivan mielettömän ylpeä suoritukseemme!

sunnuntai2.jpg

Tulossa maaliin

Tunnelmat maaliintulon jälkeen

 kurainen_hanne.jpg

hanne.jpg

Autolla piti koittaa nopeasti saada hoidettua koirat, jotta saisi itselleen kuivaa vaatetta päälle. Onneksi oli ahkerat handlerit, jotka auttoivat koirien hoidossa! Kuraa oli aivan joka paikassa ja kuivaa kohtaa ei ollutkaan. Päätimme lähteä serkkuni sekä Sannan kanssa mökille vaihtamaan vaatteita ja syömään, sillä kisat kestäisivät vielä jonkin tovin ja märissä vaatteissa ei vain enää pystynyt olemaan. Oli mieletön tunne kun pääsi menemään lämpimän suihkun alle ja sai kuivaa vaatetta päälle. Koko ajan mielessä kuitenkin kävi, että mikä mahtoikaan olla lopullinen sijoituksemme!!!!

Saavuttuamme takaisin kisapaikalle lähdin etsimään tuloksia. Olin kuullut Sannalta, että minun jälkeeni olevalla oli tullut jonkunlainen suurempi sotku matkalla. Olinko siis turvassa vai oliko joku muu ajanut minua kovempaa? Tulostaululle päästyäni luin järjestyksessä tulokset läpi vaikka mieleni teki koko ajan hypätä suoraan omiini. Iloitsin ystävieni puolesta joilla oli kisat sujunut hienosti. Löysin lopulta myös oman nimeni ja KYLLÄ olin sijalla kolme edelleen!!!Voi sitä onnellisuuden sekä ylpeyden tunnetta! Aikani oli huonontunut lauantaista minuutilla, mutta muiden jälkeeni ajaneiden ajat olivat huonontuneet jopa kaksi minuuttia eli siihen nähden olin parantanut. Minun ja toiseksi tulleen välillä oli 4minuuttia sekä 50 sekunttia ja neljänneksi tulleen välillä 1minuutti ja 8sekunttia. Olin ajanut nopeimman ajan myös puhdasrotuisista. Keskinopeus oli molemmilta päiviltä yhteenlaskettuna 26.84km/h. Arvailujen varaan jääkin mikä olisi aika sekä keskinopeus ollut siinä tilanteessa, jos ei lauantaina olisi tarvinnut tehdä ylimääräistä stoppia sekä olisiko Zebran olo sunnuntaisessa lähdössä mahdollistanut nopeampaan aikaan…

Palkintojenjako tuntui harmaasta säästä huolimatta hyvin juhlalliselta. Kävimme noutamassa Jaran kanssa palkintomme, joita saimmekin kantaa oikein kassikaupalla palkintokorokkeelta pois. Hieno VUL:in SM-mitali, vaijeriliinat sekä ajolasit olivat palkintona itse SM-kisasta. Rekikoirien kilpailukokeesta saimme parhaimmasta tuloksesta vielä muistoksi SHS-n logolla varustetun pyyhkeen sekä hopeisen kaiverretun lautasen. Palkintojen jaon lomassa tuli vielä juteltua usean harrastajan kanssa sekä myös muutama uusikin tuttavuus tuli minua onnittelemaan ja oli mukava huomata kuinka myös ihan tuntemattomat ihmiset tuntuivat olevan iloisia minun puolestani. Tämä jos mikä on hyvää urheiluhenkeä!

palkintojenjako4.jpg

Palkintojen jaossa 1. Vesa-Pekka Lehtomäki, 2. Kimmo Hytönen, 3.Hanne Saarinen

Palkintojen jaon jälkeen pakkasimmekin tavarat nopeasti autoon ja kävimme moikkaamaassa vielä mökkikavereita ennen kotiin lähtöä. Kotimatka sujui kosteissa merkeissä, sillä joutusin ajamaan koko matkan kotiin märillä kengillä kun ei kuivia enää ollut tarjolla. Onneksi matkaseura oli niin hyvää, että hetken päästä ei märkiä kenkiä enää edes huomannut. Olo oli kosteudesta kolea ja väsynyt, mutta ennen kaikkea ONNELLINEN. Takana oli aivan huippu viikonloppu ihanien ihmisten parissa. Näitä muistoja sitä sitten vanhana kiikkustuolissa muistelee<3

Kaikkea kunniaa en kuitenkaan tästä voi itselleni ottaa, sillä asiat eivät aina ole vain minusta riippuvaisia. Vaikka koirani sekä harrastukseni on suurelta osin minun henkilökohtainen intohimoni, niin tulosten saavuttamiseen on tarvinnut myös paljon apukäsiä sekä henkistä tukea. Suuri kiitos kuuluukin siis kaikille minua tukeneille ystäville, Stefanille, naapureille sekä sukulaisille(jotka ovat ahkerasti vahtineet Arthuria kun olen käynyt treenaamassa koirat), Mickelle (treeni-sekä kilpailu-ohjeista), koirieni kasvattajille, kisapaikalla olleille handlereille (olitte aivan super mahtavia), serkulleni Sussalle sekä työporukalleni Saaristovaraukseen. Tämä mitali on saavutettu teidän kaikkien ansiosta! KIITOS siitä! Lopuksi haluan vielä kiittää aivan mieletöntä kisatiimiä, jotka järjestivät meille kaikille kisaajille nämä hienot SM-kisat. Olen ylpeä kun saan edustaa näin hienoa seuraa L-SVU, jossa onnistuu pienellä porukalla järjestää näinkin suuret kisat. Kiitos siis kaikille kisajärjestäjille, jotka teitte aivan mielettömän suuren työn meidän kisaajien vuoksi talkoovoimin!

Kiitos vielä kaikille kuvaajille hienoista kuvista!

2kiitos-350-web.jpg

Nyt on aika rauhoittua hetkeksi, mutta vain hetkeksi, sillä edessä häämöttää jo seuraavat tavoitteet sekä talven lumet ;)

P.S. Zebra on taas kunnossa ja eilen oli mukana jo 7km lenkillä. Hierojan mukaan on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen nähden.

Kuvat on ottaneet: Oona Mäkiniemi, Susanna Saarinen, Carolina Zukale, Veera Virkki sekä Sanna Korkiakoski

Kommentoi kirjoitusta.

Onnellinen!

Sunnuntai 5.10.2014 klo 15:14

Viimeiset viikot ovat menneet käyttäkokeeseen treenatessa ja sitä jännittäessä. Aina eivät ole treenit menneet ihan putkeen ja monesti mielessä kävi jo koko osallistumisen peruuttaminen. Usko on todellakin ollut kovalla koetuksella viimeiset päivät, mutta onneksi kuitenkin pidin päätöksestäni kiinni osallistua. Käyttökoe olisi minun sekä koirieni ensimmäinen.

Olin ilmoittanut Zebran johtajaluokkaan ja tavoitteena oli saada puuttuva johtaja 1.tulos, jotta koira saisi käyttövalion arvonsa. Jo pelkästään tämän ajattelu sai minut jännityksestä kankeaksi, sillä viime aikoina minun ja Zebran välillä oli ollut jonkinlainen kielimuuri eikä yhteistyö ollut sujunut ihan mutkitta. Zebran kasvattajan, Jennin kanssa, olimme pohtineet, että miksi nyt näin ja mitä tein väärin. Naruttiko koira vain minua, sillä se tosiaan osasi kaikki siltä vaadittavat jutut.

Olin ilmoittanut myös Jaran, ,Nunnukan, sekä Sipin yleiseen luokkaan. Valjakossa juoksisi myös Vauhti sekä Niksu, jotka eivät kuitenkaan osallistuisi itse kokeeseen.

Lähdin matkaan myöhään perjantai illalla. Matka oli raskas, sillä märkä asfaltti söi kaiken valon ja vettä satoi hiljalleen koko matkan. Perillä olimme vasta puolenyön jälkeen. Nopeasti koirat tarpeilleen ja myös ruokaa oli vielä annettava. Sen jälkeen raahauduin tavaroineni mökkiin, jossa jo osa osallistujista nukkui.

Seuraavaan aamuun herättiinkin koirien säestämänä. Ensimmäiseksi koirien hoito ja sen jälkeen aamupalan valmistukseen. Talkooväkeä, tuomareita sekä muita alkoi saapumaan paikalle tasaiseen tahtiin.20141004_0923112.jpg

Ensimmäinen koestartti olisi klo.9.00. Omani oli tarkoitus olla vasta lounastauon jälkeen, joten sain rauhassa keskittyä koirien hoitamiseen sekä muiden suoritusten seurailemiseen. Koiria oli ilmoitettu kokeeseen ennätysmäiset 43kpl, joten oli tiedossa pitkä päivä niin tuomareille kuin osallistujille.

Lounaaksi söimme hyvää lohikeittoa, josta en valitettavasti pystynyt nauttimaan ihan niin kuin olisin halunnut, sillä lähtöni olisi seuraavaksi. Lähdin valjastamaan koiria ja nopeasti minua tuli auttamaan moni apukäsipari J Suuri kiitos teille,  jotka piditte innostuneita koiria paikallaan ja ehkä saitte jopa kuulonne samalla vaurioitumaan, sillä tunnetusti Naggarin jälkeläiset eivät ole hiljaisinta sorttia :D

Tuomariksi piti saapua Sirpa Kärkkäinen, mutta paikalle saapuikin Mikael Bäckman. Hän tarkasti koirat sekä välineen, jolla koe piti suorittaa(mönkijä). Lähdimme matkaan.

dsc06191.jpg

dsc06194.jpg

dsc06195.jpg

                                          Kuvaaja: Sini Honkanen

Edessämme tuli heti vastaan kokeen ensimmäinen häiriötilanne: frisbeen perässä juokseva bordercollie, joka kirjaimellisesti tuli koirien eteen häiriköimään tilannetta. Zebra ohjasi hieman ihmetellen porukan kuitenkin koiran ohi ja seuraavaksi käännyttiinkin jo vasemmalle hiekkatielle. Tiellä vastassa oli jo seuraavat häiriökoirat, mutta valjakkoni vain jatkoi eteenpäin niistä välittämättä. Hetken päästä oli jo sitten ajoneuvon ohitustilanne, joka oli tällä kertaa mönkijä. Koirat eivät myöskään siitä olleet moksiskaan ja mönkijää ohiteltiin siinä sitten muutamia kertoja niin takaa päin kuin edestä. Yleiseltä tieltä käännyimme keskelle metsää, jossa tarkoitus oli kiemurrella erinäisiä pienempiä metsäpolkuja pitkin. Välillä käännyimme reiteiltä kokonaan pois niin, ettei uraa ollut laisinkaan. Zebran kanssa risteyksissä suoraan käskyt tuottiavat hieman hankaluuksia, mutta niistäkin selvittiin aina korjauksilla. Kaikki koirat tekivät kovin hienosti töitä ja jaksoivat isoja mäkiä lukuun ottamatta vetää hienosti meidän ollessa kyydissä. Mäissä oli autettava ja tuomarin ja minun noustava pois kyydistä. Lämpötila oli suhteellisen korkea ja se näkyi myös koirissa. Läähättäen jatkoimme matkaamme.

Hetken päästä paikalle saapui toinen valjakko ja nyt oli tarkoitus tehdä valjakon ohitusta. Ensimmäinen ohitus tuli hieman puun takaa niin minulle kuin koirillekkin. Olin juuri käskenyt koirat takaisin käskyllä kääntymään kapealla tiellä kun näin valjakon tulevan meitä vastaan. Koirat olivat tiellä vinottain ja mönkijä oli tiellä poikittain. Äkkiä kääntämään mönkijää ja siinä samassa jo valjakko tulikin vierestä, jolloin koirat olivat sekaisin toistensa kanssa. Tämän toisen valjakon kärry osui kantoon, jonka vuoksi tuomari sai pienen pyllähdyksen kyydistä. Toinen valjakko pääsi ohittamaan meidät, mutta tämä sekamelska sai Zebran sekaisin ja se jotenkin oli lähdössä toisen valjakon perään. Tilannetta ei auttanut myöskään se, että Nunnukaa kiinnosti toisen valjakon koirat (olikohan valjakossa juoksuisia narttuja?)Hetki siinä sitten sähellettiin ennen kuin päästiin jatkamaan matkaamme.

Matka jatkui tasaisesti ja edessä olisi vielä muutama iso mäki ennen kuin saapuisimme takaisin lähtö paikalle. Mäet saatiin juosta Micken kanssa, sillä painoa oli liikaa koirille. Viimeisessä nousussa oli sitten vielä häiriöksi laitettu kukkoja häkkiin, jotka olivat tien vieressä. Itse huomasin kukot vasta vauhtiparin koirien kohdalla, kun Nunnuka käänsi päänsä niitä kohti. Muut koirat eivät joko huomanneet niitä laisinkaan tai eivät vain välittäneen. Kukkojen ohitus sujui siis mallikkaasti. Seuraava testi olisi sitten reitin kovin eli tarkoitus olisi kääntyä pois varikkoalueelta. Toisin sanoen emme menisikään levähdyspaikalle vaan jatkaisimme matkaamme vastakkaiseen suuntaan. Zebra meni varikkoalueen ohi, mutta ei tahtonut kääntyä oikealle, jolloin kävin kädellä näyttämässä suunnan. Sen jälkeen jatkettiinkin viimeiselle etapille, joka oli jyrkkä nousu jonka jälkeen saapuisimme varikko kentälle. Avoimelta kentältä piti ohjata koirat omalle autolle ja se sujui koiriltamme melko hyvin. Tosin jäätiin siihen jyrkkään mäkeen kiinni mönkijän kanssa ja siinä minulla oli vastaan pitelemistä ettei mönkijä lähtenyt rullaamaan päälleni. Autolle saapuessani oli minua vastassa jälleen auttavia käsiparia, jotka pitivät koirista kiinni kun pistin niitä reissuketjuihin ja juotin ne.

20141004_154438.jpg

En tiennyt yhtään mitä odottaa. Mielestäni koe oli sujunut erittäin hyvin ja kaikki minun aikaisemmat pelkoni olivat olleet turhia. Koirat toimivat juuri niin kuin kuuluikin ja olin Zebrasta älyttömän ylpeä! Mikael kävi läpi kokeen kanssani ja kertoi, että Zebran pisteet pitäisi riittää valioitumiseen. En tiennyt mitä ajatella. Olin niin onnellinen, että menin ihan hämilleni. Vasta hetken päästä aloin vasta tajuamaan mitä olimme saavuttaneet. Nyt oikeasti ymmärsin kuinka hienot koirat omistin. Ehkäpä minun vähättelyilleni olisi nyt tultava loppu ja pitäisi myöntää itselleni, että omistan TODELLA upeita koiria! Suuri kiitos tästä kuuluu koirieni kasvateille, että olette luottaneet minuun ja antaneet kasvattinne meidän laumaamme<3suuri kiitos="" kennel="" kefeus="" sek="" susitievan="" yst="" v="" ni="" niina="" maria="" eliisa="" olen="" teilt="" saanut="" ihanimmat="" nelijalkaisest="" nit="" 3="" p="">

Käyttökokeen lopulliset tulokset:

Kefeus Zebra Rock FIN-KVA REKÄ-JOH-1 pistein 54

Kefeus Uyarak Nunatak REKÄ-YLE-1 pistein 53

Nunnuka REKÄ-YLE-2 pistein 50

Susitievan Rantasipi REKÄ-YLE-2 pistein 48

zebra1.jpgZebran kanssa palkintojenjaossa

dsc_0906.jpg

Palkinnot

Nyt jatkuu treenit normaaliin tapaan ja parin viikon kuluttua startataan Jämin SM-kisoissa DR6-luokassa. Ensimmäiseksi REKÄ-koe kerraksi jäi todella hyvä mieli ja tuomareille sekä järjestäjille vielä suuri kiitos järjestelyistä. Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa arkea eteenpäin. Kiitos kaikille minua tsempanneille ja suuri kiitos avopuolisolleni, joka aina jaksaa tukea minua vaikka välillä meinaa usko loppua kesken<3 p="">

2 kommenttia .

Hyvä startti syksykaudelle!

Maanantai 15.9.2014 klo 10:45 - Hanne

Viikonlopun väsymys koittaa puskea läpi ja oloa ei yhtään auta kamala lääkekuuri sekä lyhyeksi jääneet yöunet, mutta silti mieli on TODELLA iloinen sekä toiveikas. Viikonloppu meni Suomen siperianhuskuseuran järjestämissä erkkareissa Kotkassa, jossa mukana oli Nunnuka sekä Sipi. Lähdettiin jo perjantaina ajamaan ja yövyttiin ystäväni Niinan luona Haminassa. Olipa mukava nähdä Niinaa pitkästä aika ja myös Nunnuka näytti muistavan entisen emäntänsä sekä koirakaverit hyvin :) Iloisesti heilutteli häntää kun saavuttiin perille.

Lauantaina olikin heti aikainen herätys ja suuntana Kotka. Ensimmäinen päivä olisi urosten kehät ja sunnuntaina oli vuorossa nartut. Nunnukan olin ilmoittanut avoimeen luokkaan, jossa oli uroksia yhteensä 45kpl ja Sipi oli ilmoitettu nuortenluokkaan, jossa oli muita yhteensä 21kpl. Tuomareina oli molemmissa luokissa Esko Nummijärvi.

Eniten minua jännitti koirien suhtautuminen tuomariin, sillä aikaisemmin molemmat koirat olivat saaneet siitä aina noottia kun eivät päästäneet lähelle. Tätä olimme harjoitelleet aika ahkeraan ja myös edistytty siinä. Nunnuka liikkui kehässä hienosti vierelläni vaikkakin aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja koirasta näki, että sillä oli kuuma. Tuomarin päästi hienosti tarkastamaan itsensä vaikkakin takajalkojen kohdalla Nunnuka hieman hypähti säikähdyksestä. Nunnuka sai EH hienoin arvosteluin: rotutyyppi erittäin hyvä, hyvä runkoinen korkea jalkainen narttumainen uros, lyhyt pieni kuonoinen pää, kauniit korvat, hyvä ylälinja, häntä voisi kiertyä paremmin, kevyt eturinta, erinomaiset kulmaukset hyvä tuuhea karvapeite, esitetty todella hyvin!

Olin todella ylpeä Nunnukasta, sillä se oli ylittänyt itsensä totaalisesti :) Isolla iloisella hymyllä varustettuna oli hyvä jatkaa matkaa kohti majapaikkaamme Haminaa ja odottaa seuraavaa päivää ja Sipin vuoroa.

Nunnukan kanssa kehässä. Kuvaaja: Oona Mäkiniemi

Seuraava aamu alkoi jälleen aikaisissa sekä vilpoisissa merkeissä. Lämpöä oli aamulla vain pari astetta ja näyttelypaikalla koirat olivat innokkait a(luulivatkohan pääsevänsä oikeisiin töihin ;) Sipin kehä olisi ensimmäisenä, joten siirryimme heti kehän vierelle odottelemaan. Tosin vaikka kehämme oli ensimmäinen saimme odottaa, sillä Sipi oli ihan viimesiä. Yllätykseksemme löysin näyttelyluettelosta Sipin siskon, Susitievan Mustaviklo. Juttelimme Elinan kanssa tovin ja oli mukava kuulla miten samlaisia luonteiltansa koirat olivat. Myös ulkonäöstä huomasi tyttöjen olevan sukua keskenään. Sipi liikkui kehässä aluksi hieman varovaisesti, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi jo rentoutua ja liikkumaan huomattavasti paremmin. Tuomari kehui kovin koiran luonnetta ja Sipi antoi tuomarin nätisti tunnustella itseään. Sipi sai ERI:n ja se tarkoitti myös sitä, että pääsimme kilpailuluokkaan mukaan. Valitettavasti kilpailuluokasta tipuimme pois, mutta Sipin ERI oli silti ihan mahtava tulos! Tässä vielä Sipin arvostelu: rotutyyppi erinomainen, mittasuhteiltaan oikeanlainen narttu, jolla vähän leveäkalloinen pää, kauniit korvat, pitkä hyvä kaula, hyvä ylälinja, hyvä rintakehä, hyvät raajat, riittävät kulmaukset, karvapeite lyhyttä, koiran luonne hyvä, liikkeessä saisi olla iloisempi ja nostaa kauniisti häntää.

Sipi ja minä kehässä

Kehät

Anna Piirainen ja Wintry Karpalo

Niina Hovi ja Susitievan Muuras, tuomari Tapio Kakko

Kokonaisuudeltaan viikonloppu meni paljon paremmin mitä olin odottanut ja olen todella tyytyväinen koiriini! Erkkari järjestelyt toimivat moitteettomasti ja siitä iso kiitos kuuluu Olli Pohjantulelle sekä hänen erinomaiselle tiimillensä!!!Oli ihanaa päästä kesän jälkeen taas tapamaan tuttuja koiramaisissa merkeisssä. Suuri kiitos vielä ystävälleni Niinalle, joka otti minut ja koirani avosylin vastaan<3

Tänään aamulla päästiin ajamaan ensimmäiset treenit. Viiden aikaan kävin juottamassa koirat ja lämpötila oli silloin alle kymmenen. Nopeasti se kuitenkin ehti nousemaan ja jo klo.6.30 lämmöt olivat nousseet yli kymmenen. Kosteuttakin oli huomattavasti ilmassa. Päätin kuitenkin valjastaa koirat ja olin tietoinen, että taukoja pidettäisiin monta. Matkaa kertyi 3km ja matkalla pysähdyksiä tehtiin kolme+yksi juottotauko. Koirat vetivät mönkijää ilman moottorinapua. Koirat tekivät alkuhuuman jälkeen tasaisesti töitä ja Zebra toimi hienosti keulassa. Ihan kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan:) Ainoastaan kun piti tehdä täyskäännös kapeassa kohdassa Zebra koittikin kiertää takaisin menosuuntaan mönkijän ympäri, mutta pienellä opastuksella korjasi nopeasti virheensä.Nyt toivotaan, että treenit voi jatkua ja sää pysyy viileänä.

Ensi viikolla jatketaankin sitten koetoimitsija jatkokurssilla Hämeenlinnassa.Ei muuta kuin etiäpäin, sanoi mummo lumessa :D

Kommentoi kirjoitusta.

Kesä ohi on, syksy armas alkakohon!

Perjantai 22.8.2014 klo 14:02 - Hanne

Hieman on aikaa kulunut kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Kesäkin on tässä ehtinyt luisumaan jo ohitse ja syksy alkaa näyttäytymään ja silloin tietää niin koirat kuin musherikin MITÄ se tarkoittaa :) Kyllä! Treenikausi alkaa lähenemään. Onneksi sain jo keväällä kaikki pakolliset hommat hoidettua(lue valjaiden+tossujen korjaus/pesu inventaario). Pientä hienosäätöä tosin on vielä tehtävä, kuten esim. mönkijän jarrujen fixaus sekä kisakärryn hankinta, mutta muuten homma on harvinaisen hyvin hanskassa. Nyt voi alkaa keskittymään heti siihen olennaiseen.

Mitä haluan saavuttaa, mitkä ovat tavoitteeni, entä mitä toivon koiriltani ja kuinka pääsen sinne? Muun muassa nämä kysymykset ovat olleet mielessäni tässä pitkin kesää kun olen syksyä sekä tulevaa talvikautta pohtinut. Kisakalenteriakin tulisi jo suunnitella sekä tehdä sen pohjalta jonkinlainen treeniohjelma. Kisoista ei ole ainakaan ens kaudella pulaa, sillä niitä löytyy mielestäni todella kivasti ja kaikille löytyy jotakin. http://www.vul.fi/?q=fi/node/655

Jos vain aika antaa periksi ja sää olosuhteet antavat myöden(tarkoitan siis tällä sitä, että lämmöt tippuvat tarpeeksi ajoissa, jotta koira ovat riittävän treenattuja ennen ensimmäisiä kisoja), niin tarkoituksenamme olisi osallistua syksyn aikana Jämin SM-ajoihin, jossa myös REK(rekikoirienkilpailukoe)-kilpailutulos on mahdollista saada sekä REKÄ(rekikoirienkäyttökoe)-kokeeseen, joka valitettavasti menee tänä vuonna Ohkolan syysajojen kanssa päällekkäin. Molemmat houkuttaisivat, mutta tällä kertaa voiton vie kyllä REKÄ, sillä niitä ei kovin usein kuitenkaan järjestetä.

Talven suunnitelmat riippuvat hyvin pitkälti tulevasta syksystä ja siitä miten saan treenattua koiria. Myös talven lumitilanne vaikuttaa täällä etelässä kovin paljon treenien laatuun sekä mahdollisuuksiin. Jos kuitenkin treenit ja meno tuntuu menevän hyvin, olisi hienoa päästä starttaamaan ainakin seuraavat kisat: Robur sprint, Ohkolan talvikisat, Metsäkartano sprint(SHS-seuramestaruuskilpailut. Kaikki muu olisi jo suurta plussaa :)

Täällä ei olla vielä päästy treenaamaan muuten kuin koiran kanssa juosten. Olen päättänyt, että aloitan treenit vasta kun lämpötila laskee pysyvämmin alas. Nyt on lämpötila ollut alimmillaan +14 asteessa, joten hetken saadaan varmasti vielä odottaa treenikauden ensimmäistä ajoa. Sipin kanssa ollaan käyty nyt muutamat suuntatreenit tekemässä ja ihan kivasti on mennyt. Tärkeintä Sipin kohdalla on, että se tottuisi myös välillä olemaan yksin, sillä on niin kovin muiden koirien perään eikä haluaisi millään olla yksin. Nyt treenataan vielä muutaman kerran näin ja sitten kun postista saapuu minun uusi silmäteräni"Kickbike cross max" niin otan Zebran Sipin kaveriksi juoksemaan. Tämä tekniikka on hyvin tehokasta kun opetetaan uusia koiria ja varsinkin johtokoiria. Myös itse musherille tämä on oivaa kunnonkohotusta ;) kb1235.jpg

Ensi kuussa on luvassa erkkari Kotkassa ja sinne olen viemässä Sipin ja Nunnukan. Olemme harjoitelleet ja kaikki sujuu muuten molemmilta ongelmitta, mutta edelleen vieraat ihmiset ovat jännittäviä...Saapa nähdä pääsekö tuomari viitä metriä lähemmäs näitä:D Sipi on ilmoitettu nuorten luokkaan ja Nunnuka avoimeen, joten molemmat päivät tulemme viettämään Kotkan maisemia ihaillen. Ohessa näyttelyn kutsukirje. shs_nayttelyn_kutsukirje.jpg

Koitan saada itsestän hieman enemmän irti ja olla aktiivisempi myös päivittämään blogia. Ehkäpä tämä taas tästä lähtee käyntiin kun syksyn viileys virkistää mieltä ;)

Kommentoi kirjoitusta.

Jämin kisat 10.5

Sunnuntai 11.5.2014 klo 17:53

Jämillä käytiin viikonloppuna kisaamassa sulanmaan epäviralliset kisat  DR4-luokkassa. Tarkoituksenamme oli lähteä koko perheen kanssa, mutta Arthur oli ollut viime päivät  kuumeinen ja sairas, joten päätimme,että isän oli parempi jäädä Arthurin kanssa kotiin.

Sää perjantaina

nauvon_lossi.jpg

Olin varannut huoneen Jämi hotellilta ja saavuin paikanpäälle jo perjantaina. Oli luxusta saada nukkua koko yö ilman herättelyjä ja muutaman tunnin kauemmin kuin jos olisin lähtenyt kotoonta aamulla. Hotellin henkilökunta oli todella mukavaa ja palvelualtista.

Heräsin virkeänä lauantai aamuna hyvin nukutun yön jälkeen. Ulkona oli harmaata, mutta vesisade oli vihdoin loppunut. Ilmankosteus oli kuitenkin hirvittävän korkea ja hieman jännitti miten koirat jaksaisivat juosta kisan kosteuden takia. Ajoin auton varikkoalueelle ja ketjutin koirat auton ympärille. Juotin koirat lihaliemellä ja koirat joivat liemen hyvin. Hannele oli myyntipisteensä kanssa minun toisella puolella ja tuli siinä heti myös vaihdettua kuulumiset hänen kanssaan. Hannele lupautui auttamaan minua lähdössä ja se olikin todella hieno juttu, sillä suunnitelmien muutuessa ei minulla ollut handleria omasta takaa ja otin avun vastaan ilomielin. Myös Kimmo oli lupautunut tulemaan auttamaan minua. Kiitos Hannelelle ja Kimmolle vielä suuresti kaikesta avusta!

Vielä piti käydä ilmoittautumassa ennen kuin ajajien kokous alkaisi. Kipitin papereiden kanssa ilmoittautumispisteelle jossa iloinen Aija oli ottamassa minua vastaan. Kaikki oli kunnossa ja minä sain lähtönumeroni. Seuraavaksi olikin sitten reitin läpi käynti Timon johdolla. Siitä olikin jo melkein kaksi vuotta kun olin viimeksi ollut Jämillä ajamassa ja myös omat muistoni radasta olivat hieman huterat.

Kisatunnelmia

20140510_090613.jpg

20140510_090624.jpg

Vielä oli paljon aikaa ennen kuin olisi meidän vuoromme. Lähtöaikani oli 10:46 ja olisin toisena lähdössä luokassani. Olin aikaisempana iltana vielä pohtinut viimeisiä siirtoja ja päätin ottaa ison riskin laittaessani Nunnukan juoksemaan Niksun kanssa kärkeen. Eihän Nunnuka ollut juossut kärjessä minulla kuin muutaman kerran kotona treeneissä, mutta tiesin sen olevan nopea ja pitävän laukan yllä. Vauhti saisi juosta pyörässä Sipin kanssa. Sipille kisastartti olisi ensimmäinen eikä se ollut kisoissakaan ollut mukana kuin vain Ohkolassa varikkoalueella. Kaikki olisi siis Sipille uutta ja jännittävää.

Ennen lähtöäni oli hyvin aikaa rupatella tuttavien kanssa ja katsoa muiden luokkien startteja. Etsin katseellani nuorta naista jolla olisi pitänyt olla vaalea narttukoira mukanaan, Zebra. Hetken päästä Hannele huutaa minulle- "Hanne, tuolta Susanna tulee!" ja sieltähän hän tosiaan käveli minua kohti mukanaan pieni vaaleanharmaa Zebra toisessa kädessä ja toisessa uskomattoman suloinen pikkuinen palleroinen, Zebran pentu. Olimme odottaneet tätä päivää muutaman kuukauden ajan, että saisimme vihdoin Zebran laumaamme. Zebran oli siis tarkoitus muutta meille opetus tehtäviin. Hetken tein tuttavuutta Zebran kanssa ennen kuin minun oli kiirehdittävä valmistautumaan omaa lähtöäni varten.

Kefeus Zebra Rockzebra.jpg

dsc_0012.jpg

Oli onni, että Hannele ja Kimmo pääsivät auttamaan, sillä vaikka kuinka kaikki on aina valmiina niin kiire tulee AINA. Se on Murphyn-laki. Valjastimme koirat ja huusin ohjeita mihin mikäkin koira kuului. Sain lähteä heti starttiviivalle kun olimme saaneet koirat liinoihin kiinni. Nyt sain kokea jotain uutta minun kisaurani aikana. Minun koirani kävivät kuumina ja hyppivät ja pomppivat starttiviivalla. Näin ne eivät olleet koskaan aikaisemmin käyttäytyneet. Kaikki tahtoivat kuumeisesti päästä juoksemaan. Olinhan pitänyt niille kolme lomapäivää ennen kisoja, jolloin ne saivat kerätä voimia tulevaan kisaan.

Kello löi tasan ja lähtömerkki annettiin. Koirat ampaisivat hervottomalla voimalla eteenpäin. Muistelin, että Jämin rata kulkisi hyvin pitkään alamäkeen sekä suoraan. Vasta loppupuolella tulisi rankat mäkiosuudet. Päätin, etten potkisi kuin vain pakkotilanteessa ja säästäisin voimiani loppurutistukseen. Koirat juoksivat into piukeena ja rapaa/kiviä roiskui niiden tassuista sellaisella voimalla kasvoihini, että sain ilmaisen kasvohieronnan sekä kuorinnan siinä samalla. Suoralla koitin, että mitä tapahtuisi jos potkaisisin vauhtia ja huomasin heti ettei kannattanut. Se häiritsisi enemmän koiria ja vauhti oli niin hyvä ja tasainen että se olisi ihan turhaa siinä vaiheessa.

Pitkään aikaan ei tullut mitään ratamerkkejä vastaan ja minä jo aloin panikoimaan, että olinko vahingossa mennyt pois uralta. Olinko mennyt niin kovaa, että en ollut huomannut jotain merkkiä??? Vihdoin merkki tuli vastaan ja pystyin taas keskittymään olennaiseen ja rentoutumaan siltä osin. Rata oli paikoin kurveissa hyvinkin pehmeä, mutta pääosin rata oli sääolosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Muutamassa risteyskohdassa Nunnuka epäröi mihin tulisi mennä, mutta onneksi Niksu veti sen jatkamaan uraa pitkin. Päätin etten avaisi suutani, sillä luultavasti silloin Nunnuka voisi kääntyä väärälle reitille.

Pohkeissa alkoi jo maitohapot tuntumaan ja tiesin, että vielä olisi pahin edessä! Koirat laukkasivat hyvää temmokasta tahtia ja viimeiset ylämäet spurtattiin sisulla. Potkisin sen mitä tunsin, että oli hyvä ja etten häiritsisi koiria. Maaliin tultiin liinat kireällä ja jokainen koira laukaten. Ensimmäinen tunne oli, että koirat olivat tehneet parhaansa ja niin minäkin!

Kimmo ja Hannele tulivat taluttamaan koirat autolle, jossa ne levätä hetken ennen juottoa. Hierosin koiria ja kiitin niitä hienosta suorituksesta! Varsinkin Sipi ja Nunnuka saivat "superhalit" mahtavasta juoksusta. Koirat joivat hyvällä juomahalulla ja annoin niille vielä hieman ekstra juomaa, sillä olihan niin kosteatakin.

Hoidettuani koirat lähdin etsimään jälleen Susannaa ja Zebraa. Minulla oli vielä niin paljon asioita, jotka tulisi käydä Susannan kanssa läpi ennen kuin lähtisimme Zebran kanssa kotiin. Siinä kohtaa ei mielessäni käynytkään ajatus, että tuloksetkin olisivat tulleet ja pitäisikö nekin kiinnostaa :D Puoli vahingossa tuli kuitenkin tulostaululle mentyä ja mitä näinkään??!!Piti oikein kahteen kertaa tarkastaa katsoinko oikeaa listaa, mutta kyllä siellä luki: Tulokset DR4 ensimmäinen sija Hanne Saarinen ajalla 9.07 keskinopeudella 27.6. Teki mieli huutaa, kiljua sekä pomppia tasajalkaa yhtä aikaa, mutta sitten tajusin että olin siinä tulostaulun edessä ihan yksin Sipin kanssa ja päätinkin halata Sipiä ja kehua kuinka upeasti se oli juossut.

Tuloksetkokonaistulokset_jami_10.5.jpg

tulokset_jami_10.5.jpg

Palkintojen jakoon tallustelin Zebra vierelläni. Aija onnitteli meitä ja kiitti sinivalkoisella pehmolelulla, joka oli niin suloinen, että päätin etten raaskisi antaa sitä koirille tuhottavaksi vaan Arthur saisi sen tuliaisena. Nyt vielä viimeiset ostokset sekä jutustelut ennen kuin olisi aika suunnata auton nokka kohti saaristoa. Teemerin myyntipisteestä tuli ostettua Sipille uusi hieno kaulapanta ja myös uusia valjaita tuli kokeiltua. Valjaat vielä jäi kuitenkin tankoon odottamaan lopullista päätöstä.

Palkintojenjakopalkintojenjako2.jpg

 

sipi_ja_panta.jpg

Ajomatka kotiin tuntui ikuisuudelta ja matkaväsymys alkoi jo painamaan. Onneksi minulla oli hytissä seuraa eikä minun tarvinnut matkata ihan yksin ;) Kotona minua odotti maailman rakkain ihanuus, Arthur, joka otti äidin vastaan isolla pusulla!

20140510_173537.jpg

Koko lauma myös uusin jäsen mukanadsc_0037.jpg

Nyt odotammekin jo seuraavia sekä myös viimeisiä kisoja ennen kesälomalle siirtymistä, jotka järjestetään Jämillä kahden viikon kuluttua. Muutamat treenit samalla kokoonpanolla ehditään tässä välissä vielä ottamaan ja myös Zebra olisi tarkoitus ottaa mukaan juoksemaan joku päivä, jotta näemme miten tyttö toimii porukassa. Ei kyllä ole mitään epäilystäkään ettei toimisi ;)

Suuri kiitos vielä kisajärjestäjille; Aijalle, Timolle, Antille sekä Teemulle hienoista kisoista. Hienoa, että jaksatte ahertaa meidän kaikkien vuoksi omasta ilostanne<3 Kunnioitan sitä suuresti!

2 kommenttia .

Kisamenestystä Ohkolassa

Tiistai 29.4.2014 klo 6:56

Kauden ensimmäiset sulanmaankisat pidettiin Ohkolassa 26.4.2014, Mäntsälässä. Kisat olivat epäviralliset, mutta osallistujia oli kisoihin tullut silti yli 60 osallistujan verran. Varmasti menneellä huonolla talvella oli syytä tähän.

Lähdimme jo perjantaina kotoonta kohti Tuusulaa, joka sijaitsee kilpailupaikalta vain 20min päässä, ystäviemme Piiraisten luokse. Viime kerrasta kun näimme olikin jo kulunut pitkä aika ja jälleennäkemistä oli odotettu jo kovin. Piiraiset olivat saaneet juuri äskettäin uuden kotinsa valmiiksi ja olivat päässeet muuttamaan. Saimme ihastella heidän hienoa uutta kotiaan siinä samalla kun vaihdoimme kuulumiset. Koirat saivat olla sillä välin ulkona ketjuissa, joissa näyttivät viihtyvän hyvin. Sipille tämä oli varmasti ensimmäinen ketjutus eikä se näyttänyt olevan moksiskaan siitä.

Kisa-aamuna herättiin auringon paisteeseen. Hieman jännitti ettei lämpötila vain nousisi liian korkeaksi ja että kisat tarvitsisi peruttaa. Olo oli jotenkin hassu, sillä en jännittänyt laisinkaan tulevaa päivää ja suoritustani. Oli jotenkin tyhjä fiilis. En tiennyt mitä odottaa, sillä olin menossa kisoihin laina kärrryllä, jolla en ollut koskaan aikaisemmin ajanut sekä valjakossani tulisi juoksemaan minulle aivan tuntematon lainakoira. Kisat tulisivat menemään omalla painollaan.

Ohkolaan saavuttuamme minä kipitin samantien ilmoittautumaan ja hakemaan Mäkiahoilta heidän lainaamansa koiran. Aijalla oli kaksi koiraa mukana, joista sain valita; Mcahon Elite sekä Mcahon Apache. Valitsin Apachen, sillä se oli kokeneempi kisoissa sekä toimisi myös johdosssa. Apache on juossut Antti Mäkiahon kisatiimissä ja sillä on pitkä lista arvokkaita kisatuloksia. Valjakossani tulisi siis juoksemaan; pyörässä Nunnuka sekä Vauhti, johdossa Niksu sekä Apache.

MCAHON APACHE10314465_10202936442924033_7706961521715298195_n.jpg

10277014_10202936442804030_2341348138443678042_n.jpgLähdön lähennettyä aloin valmistamaan itseäni sekä koiria. Hihnalenkitin koiria, jotta ne voisivat vielä käydä tarpeillaan ennen koitosta sekä venyttelin niitä, että itseäni. Piiraisen Antti tuli valjastamaan koirat kanssani ja auttoi minut lähtöviivalle. Koirat käyttäytyivät hyvin rauhallisesti niin kuin yleensäkin, mikä ei ole kovin yleistä valjakkokoirille tällaisessa tilanteessa. Jopa Apache oli hyvin rauhallinen Niksun vieressä. Kun lähtömerkki tuli ampaisivat koirat kuitenkin matkaan täydellä teholla.

Valjakossa; Nunnuka, Vauhti, Niksu sekä Apacheohkola.jpg

hanne_ja_valjakko.jpgVaikkka lämpötila oli jo noussut huomattavasti siitä kun lähdettiin kisapaikalle, jaksoivat koirat hienosti laukata tasaista innokasta laukkaa. Kärrystä oli helppo auttaa koiria potkimalla ylämäet ja muutenkin olin turhaan pelännyt kaatumisrautaa, joka oli kärryn ympärillä edessä. En ollut aikaisemmin ajanut sellaisella kärryllä ja myös kärryn tekniikka ei toiminut aivan samalla tavalla kuin aikaisemmassa kärryssäni. Tästä huolimatta mutkiin tulin jarruttamatta ja kärry kääntyi hienosti kun vain piti painon takana sekä pisti painoa kaarteen puoleiseen puoleen.

3/4 osa matkasta tultiin tasaisesti hienossa temmossa. Loppumatkasta alkoi kuitenkin Niksussa näkymään väsymisen merkkejä ja tempo alkoi hidastumaan. Varsinkin alamäissä sain olla tarkkana etteivät liinat vain pääsisi liian löysiksi ja kiertyisi jalkojen ympärille. Onneksi Apache jatkoi samalla tahdilla eteenpäin eikä välittänyt siitä, että Niksu hieman peesasi kaveria. Apache jaksoi tsempata Niksua ja välillä Niksu taas sai itsestään hieman lisää irti. Viimeisessä alamäessä ennen maaliviivaa joutusin kuitenkin hieman jarruttamaan, sillä Niksulla meni vetoliina takajalan ympäri ja se selvästi ärsytti sitä. Heti alamäen alla käskytin koiria kuitenkin jatkamaan eteenpäin ja maaliin juostiin tarmolla.

Varikolle päästyä astuin alas kärrystä ja hyvä, etten ollut itse maassa rähmälläni kun jalat eivät kestäneet. Jos Niksulla oli jalat maitohapoilla, niin oli myös kuskilla :D Kohta jo Antti ja Stefan tulivatkin avuksi ja koirat laitettiin ketjuihin lepäämään. Hetken päästä oli vuorossa koirien juotto ja hieman lihashuoltoa vielä ennen kuin voisi huoltaa itsensä.

Kun olimme saaneet koirat hoidettua oli aika saada itselle hieman murua rinnan alle. Oli mukava päästä juttelemaan rodunharrastajien kanssa tylsän ja pitkän "talven" jälkeen. Juttua riitti ja avotulella paistettu makkara maistui taivaallisen hyvältä keväisessä auringonpaisteessa. Tulolistoja odoteltiin kuumeisesti ja muutama jo minulle olkapään yli vinkkasikin, että olisin varmasti voitossa kiinni. Tuloslistojen saavuttua menin joukon jatkeeksi odottamaan, että jostain välistä näkisin tilanteeni. Siellä nimeni olikin luokan kärjessä häviten tosin voittajalle 1 sekunnilla. Olo oli aivan uskomaton ja epätodentuntuinen. Sijoitukseni oli siis 2. ajalla 9.08s keskinopeuden ollessa 26,9km/h. Olin super onnellinen vaikka voitto jäikin yhden sekunnin päähän. Sprinttiajo on siis pahimmillaan sekunttikamppailua, jossa kaikki vaikuttaa suoritukseen; ajajan ajo tekniikka, koirien tempo ja tasaisuus sekä yhteistyökyky, ajajan kunto ja potkutekniikka jne.

Tulokset

tulokset__kopio.jpg

            

tulokset.jpg        

          

Palkintojenjako: 1sija Tapio Mansikkaniemi, 2sija Hanne Saarinen, 3sija Lasse Valo     

10155320_787486481262147_4272907501034618862_n.jpg

  Palkinnot

10173564_10202936442164014_3937330683120840942_n.jpg

Yhteenvetona voi siis sanoa, että kisat menivät suuresti yli odotusten! Tästä olisi hyvä jatkaa treenejä kohti seuraavia kisoja, jotka ovat Jämin epäviralliset 10.5. Taidankin siis lähteä ulos treenaamaan nyt kun kello näyttää aamulla 6.55 ja lämpötila on ulkona vielä sopiva +5,6 astetta.

p.s. Nunnukan kanssa käytiin sunnuntaina Metsämäen mätsäreissä ja siellä tuomari kovin kehui Nunnukan liikkeitä!

2 kommenttia .

Vaihdetaan 24 tunnin vuorokausi 48 tunnin vuorokauteen

Tiistai 22.4.2014 klo 13:18

Nyt tuntuu siltä, että 24 tuntia vuorokaudessa ei vain millään riitä. Jääkaapin seinään nostettu kalenteri alkaa vähitellen täyttymään ja nyt näyttäisi vain heinäkuu olevan enää tyhjillään seuraavien kuukausien ajan.Kalenteria koristaa ympyrät ja viivat sinne tänne, joissa on selitys mitä silloin on ohjelmassa mm. luentoja, koirakursseja, kilpailuja, kokouksia, näyttelyitä ym. Pääasiallisesti siis koira-aiheisia juttuja :)

Pääsiäinenkin ehti hurahtamaan vauhdilla ohi. Aika on mennyt täysin match shown järjestämisessä ja tavaroiden hakemisessa sieltä täältä. Pääsiäislauantaina 19.4 oli sitten H-hetken aika, jota olimme jännittäneet jo tovin.

Mathc Show Nauvon koirapuistossa 19.4

Pääsiäislauantai aamu valkeni aurinkoisena. Olin edellisenä iltana moneen kertaan käynyt listan läpi, jotta en varmastikkaan unohtaisi mitään tärkeää pois kuormasta, joka oli tarkoitus paikan päälle viedä. Pakkasimme vielä viimeiset tavarat autoon ja lähdimme jännittynein mielin kohti koirapuistoa, jossa mätsärin oli tarkoitus olla. Paikalle tultuamme, hieman myöhässä niin kuin arvata saattaa, oli Lotta jo paikalla koristelemassa telttaa ja laittamassa tavaroita paikoilleen. Myös Elina ja Jenny olivat saapuneet paikalle. Purkasimme tavarat ja ryhdyimme heti hommiin, sillä tehtävää oli vielä jonkin verran, vaikka olimme aikaisempana päivänä talkoovoimin tehneetkin suuren osan. Kiitos vielä talkoolaisille teltanpystytys avusta-Kimmen, Olli ja Stefan!

Aamu valkeni aurinkoisena Kirjaisissa20140419_094231.jpg

Ensimmäiset autot alkoivatkin saapua paikalle hieman ennen kello yhtätoista. Ihmisiä saapui tasaisesti ja suuremmilta ruuhkilta vältyttiin. Autot mahtuivat hienosti paikoitusalueelle ja kaikki tuntuivat löytävän hyvin perille. Myös ilmoittautuminen sujui jouhevasti ilman suurempia ongelmia.

Ensimmäinen kehä alkoi hieman kello kahdentoista jälkeen. Ensimmäisenä oli vuorossa lelukoiraluokka, jossa tällä kertaa oli vain kaksi osallistujaa. Tytöt esittelivät pehmokoiransa hienosti ja rohkeasti. Molemmat saivat osallistumisestaan palkkinnot.

Lelukoiraluokan jälkeen oli vuorossa juniorhandleri, johon oli ilmoittautunut 4 koirakkoa. Kaikki juniorhandlerit esittivät koiransa oikeaoppisesti ja siististi. Juniorhandlerin jälkeen seurasi pentuluokka, aikuiset pienet koirat, aikuiset suuret koirat ja viimeiseksi BEST IN SHOW-luokka. Luokat menivät omalla painollansa ja ihmiset nauttivat olostaan auringossa. Grillin ja vohvelliraudan käydessä kuumana ihmiset jännittivät mahdollisia arpavoittojaan. Arpoja menikin todella hyvin ja se ei ollut yhtään ihmekkään, sillä palkinnot olivat huikeita.

Viimeisenä kilpailtiin makkaransyönnin kuninkuudesta! Makkaransyönnin ehdoton voittaja oli Eijan Saksanseisoja Qvintta. Sellaisella nenätyöskentelyllä voitto oli ehdottomasti ansaittu!

Oli hienoa nähdä kuinka niin moni oli lähtenyt mukaan kannattamaan tapahtumaa. Toiset koiran kanssa toiset ilman. Paikalle oli saapunut niin paikallisia, mökkiläisiä kuin myös vieraspaikkakuntalaisia. Ihanaa kun yhteisellä panostuksella voimme saada jotain näin hienoa aikaan. Oli myös mahtavaa huomata miten koirat nauttisivat yhteisestä hetkestä oman isäntänsä/emäntänsä kanssa ja kuinka iloisia koirat olivat. Tapahtuma oli mielestäni kaikin puolin onnistunut ja toivottavasti myös ensi vuonna voisimme järjestää samankaltaisen tapahtuman.

Suuret kiitokset vielä kaikille teille, jotka teitte tapahtumasta mahdollisen : sponsorit, talkootyöläiset, järjestäjät!

Erityiskiitokset

- Saarisen kaivuu ja kuljetus OY:lle, Johnny Saariselle koiratarhan pohjan lanauksesta! Kyllä meidän nyt kelpaa juoksuttaa koiriamme siellä :)

- Jenny Vahteralle sekä Jutta Venholalle tuomaroinnista

- Markus Salolalle valokuvaamisesta

- Urho Ahomaalle sekä Jonna Venholalle Sport Dog Storen tuomisesta paikanpäälle

Kiitos myös osallistujille sekä onnea kaikille voittajille ja sijoittuneille!

Eritysonnittelut treeniporukkamme nuorimmaiselle Noora Niinimäelle upeasta suorituksesta sekä ykkös palkinnosta Juniorhandler luokassa!

 

Osallistuin myös itse ihan harjoitusmielessä Nunnukan kanssa omiin mätsäreihin, jotta poika saisi kokemusta tuollaisesta tilanteesta. Nunnuka kulki upeasti kehässä ja seisoi niin kuin oikea näyttelykoira konsanaan. Harjoittelemista vielä on käsiteltävyydessä, jotta voimme siirtyä varsinaisiin oikeisiin näyttelyihin.

Pääsiäismaanantaina järjestettiin Turun Kupittaalla match show ja ajattelin, että tässä olisi heti toinen tilaisuus päästä treenaamaan tuota näyttelykäyttäytymistä. Koiria oli sadottain ja luokat venyivät. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpö nousi auringossa yli 20 asteen. Nauttisimme Nunnukan kanssa auringosta ja seurasimme kehien kulkua reunalta. Nunnuka ei ollut moksiskaan vieraista koirista ja näytti myös itse nauttivan tilanteesta. Kehään päästessämme Nunnuka juoksi ja esitti itsensä hyvin. Vasta kun oli tuomarin käsittelyn aika alkoi poikaa jännittämään. Antoi hienosti katsoa hampaat, mutta kosketteleminen on vielä selvästi epämukavaa ja mielellään laittaa persuksensa maahan. Saimme kehästä arvatenkin sinisen nauhan.

Juttelimme muiden koiraihmisten kanssa sillä välin kun odotimme sininauhallisten paluuta kehään. Kehään palattuamme oli meitä siellä todella monta. Siltikään ei Nunnukaa näyttänyt tilanne yhtään häiritsevän. Otimme ensimmäiseen koirakkoon hieman etäisyyttä kun oli tarkoitus lähteä kiertämään kehää juosten ympäri. Nunnuka juoksi hienosti omassa näyttelypannassaan pää ylväästi ylhäällä. Silti emme valitettavasti sijoittuneet sinisten luokassa. Saimme silti mahtavaa harjoitusta ja nauttisimme olostamme täysin. Emme olisi voineet paremmin maanantai päiväämme viettääkkään.

Ilmoittautumisjonoa Kupittaalla20140421_122929.jpg

 20140421_123548.jpg

Mätsäreiden ohessa on pitänyt koitta lämpimästä säästä huolimatta treenata koiria säännöllisesti, sillä ensimmäiset sulanmaankisat ovat tulevana viikonloppuna Ohkolassa. Osallistun DR4-luokkaan ja valjakossa juoksee Sipi, Nunnuka, Vauhti sekä Niksu. Treenit on ajettu iltaisin kun lämpötila on laskenut 10 asteeseen ja puolessa välissä lenkkiä koira ovat päässeet mereen viilentämään itsensä. Kaikki koirat on tarvinnut tossuttaa, sillä pitkä lumeton talvi on syönyt koirien kynnet ihan olemattomiin ja muutenkin olen huomannut, että koirat ovat juosseet paljon paremmin kovalla soratiellä kun ovat tossutettuja. Treenimatkat ovat olleet muutaman kilometrin pitempiä kuin itse kisamatka ja nyt viimeiset kerrat olen tehnyt vauhtitreeniä. Tänään koirat pääsevätkin juoksemaan irti ja saavat pitää ansaitun vapaapäivän. Vielä muutamat treenit pitäisi ajaa ennen lauantain kisoja ja kisakärrykin pitäisi koeajaa. Kiitos muuten Tiinalle kärryn lainasta :) 20140412_162602.jpg

20140417_120002-1.jpeg

20140418_170702.jpg

20140419_185407.jpg20140419_191119.jpg20140420_142945.jpg

20140420_215521.jpgNyt lähden ulos nauttimaan ihanasta kevätsäästä koirien kanssa:) Kuulemisiin!

HUOM! MATCH SHOWSTA TULEE KUVIA MYÖHEMMIN!

Kommentoi kirjoitusta.

Hierontaa ja treeniä

Sunnuntai 13.4.2014 klo 8:41

Perjantaina käytin Akiran ja Nunnukan Turun koirafysiossa hierottavana ja voin kyllä tämän yhden kerran jälkeen suositella Johanna Kuparista. Johanna toimi oikein ammatillisesti koirien kanssa ja käsitteli niitä rauhallisesti ja varmoin ottein. Koirille tämä oli aivan uusi tilanne ja se myös näkyi niissä jännityksenä. Johanna löysi myös syyt koirien ns."vikoihin"!

Akiralla on kovin arka koko lonkan alue ja se myös näytti sen hyvin selvästi. Välillä jopa murahteli matalasti ja vilkuisi epäluuloisesti Johannan suuntaan sillä oli niin kipeä. Nyt annetaan kipulääkettä ja sitten tarvitsisi käydä lonkka kuvauttamassa, jotta tiedetään tarkasti mitä siellä on vikana ennen kuin hoitoa voidaan jatkaa. Akiran laihdutuskuuri saa myös jatkoa, sillä ylipainoa on hieman ja se myös osaltaan vaikuttaa lonkan alueen kiputiloihin.

Nunnukalla olikin sitten enemmän totuttelemista uuteen tilanteeseen ja siihen, että joku tuntematon häntä kopeloi.  Aluksi ajattelin, että raukka saa vielä sydänkohtauksen kun stressasi niin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa sitten rauhoittui ja lopuksi jopa hieman näytti nauttivankin. Syykin taisi selvitä miksi on vetänyt vinoon. Nimittäin Johannan mukaan Nunnukan selkänikamat sojottivat ihan sinne tänne eli onko mennyt rasituksesta vai jostain muusta sitä ei voi tietää, mutta asia olisi korjattavissa. Myös niskan alueelta löytyi jäykkyyttä. Nyt hoitona on seuranta ja sitten jatko hoitona joko nikama tohtorille tai sitten jatketaan hierontoja jos selkeää parantumista on havaittavissa hieronnan jälkeen! 

Nunnukan lihaksistossakin oli hieman huomautettavaa. Selkälihakset ovat Johannan mukaan heikot, sillä selkäranka nousee likaa esiin. Tähän auttaisi esim. säännölliset metsälenkit, jolloin koira joutuu käyttämään selkälihaksiaan ja nostelemaan jalkojaan epätaisaisella alustalla. Vapaana juoksutus ei olisi vaihtoehto, sillä silloin liike on liian nopeaa ja koira ei ns. käytä itseään oikein. Liikkeen tulee olla hidasta ja harkittua! Uiminen olisi myös oikein hyvä vaihtoehto, mutta tähän vuodenaikaan se ei ole oikein mahdollista. Kesällä se tosin kuuluu muutenkin ósana koiriemme normaalia liikutusta.

Eilen kävin ajamassa koirat ihan senkin takia, jotta näkisin oliko hieronnalla jotain selkeätä vaikutusta Nunnukan vinossa juoksemiseen. Mielestäni se olisi poikittanut vähemmän ja juossut rennommin, mutta yhden ajon jälkeen ei vielä voi sanoa mitään varmuudella. Tämän päiväisen treenin jälkeen voidaan varmaan jo sanoa, josko olemme menossa oikeaan suuntaan. 

Kommentoi kirjoitusta.

Neljä vuodenaikaa

Torstai 3.4.2014 klo 10:48 - Hanne

Suomi on pitkä maa. Se tuli jälleen kerran todistettua kun ajoimme etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään. Suomen pituuteen mahtui kaikki neljä vuoden aikaa: kesän lämpö, kevään tuoksu, syksyn kosteus sekä talven kylmyys. Matkaa tuli yhteensä noin 2200km eli reipas tuhat kilometriä per suunta. Toki myös pohjoisessa asfalttia tuli nieltyä satoja kilometrejä päivittäin, sillä välimatkat ovat siellä eri mittakaavassa kuin meillä täällä etelässä. Lähimpään kauppaan voi helposti tulla 100km per suunta kun taas kotona kauppaan voi taivaltaa apostolin kyydillä.

Lähdimme matkaan klo.07.00 perjantaiaamuna pienillä unilla, mutta sitäkin jännittyneimpinä. Olimme pakanneet auton mahdollisimman valmiiksi jo aikaisempana iltana, jotta ei lähtö aamuna tarvitsisi muuta kuin vain kerätä loput kamppeet ja köröttää menemään. Tosin lähtö taas meinasi venähtää kun viime kädessä tuli epävarmuus onko kaikki varmasti pakattu mukaan.

20140321_070546.jpg

Koirat valmiina matkaan

Matkasuunnitelmamme oli ajaa Tampereentietä pitkin Pälkäneelle, josta hakisimme matkaan kevytrekemme, joka oli ollut huollossa ystävälläni Tomilla. 

-Kiitos Tomi reen huollosta! Sinun kaltaisiasi ihmisiä tulisi olla enemmän. Aina suurella sydämellä mukana auttamassa <3

Pälkäneeltä matkamme jatkui sutjakkaasti Jyväskylän kautta Pihtiputaalle ja sieltä Oulun kautta Kolariin ja lopulta olimme perillä Kittilässä, Ylläsjärvellä klo.00.30. Nopea koirien pissatus vielä ennen kuin saisi pistää oman pään vihdoin tyynyyn.

Lauantaiaamu valkeni hitaasti ja omat luomet ei oikein tahtoneet pysyä auki pitkän ajomatkan jälkeen, mutta koirat oli vietävä pissille siitä huolimatta. Juotin koirat myös, siinä toiveessa josko jo pääsisi reenkyytiin. Lunta kyllä nimittäin piisasi!

20140322_103303.jpg

Koirat reissuketjuissa aamujuotolla

Päätimme ottaa ensimmäinen lomapäivämme hieman levon kannalta ja sain ystävältäni Erjalta idean, että voisimme käydä katsomassa mökkimme lähellä sijaitsevaa lumikylää, Lainio Snow Village http://www.snowvillage.fi/indexfi.htm . Voisin myös samalla tehdä kauden ensimmäisen rekiajon tietä pitkin Lainioon, joka oli noin 6km pitkä. Koirat puhkuivat intoa kun valjastimme ne. Olivathan ne olleet aika pitkän aikaa jo paikallaan. 

Hmmm….Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan tuosta kyydistä jäänyt uupumaan! Tien päälle oli satanut pehmeää nuoskalunta, mutta alta tie oli aivan jäässä. Uudet jalakset olivat jopa niin liukkaat, että pienissäkin kaarteissa reki liukui vastaantulijoiden puolelle. No selvisimme perille ehjin nahoin. Koirat olisivat vielä halunneet selvästi jatkaa matkaa, mutta itse tutisin kuin haavanlehti ja kaikki raajat olivat maitohapoilla. Tämä jännitys momentti sai riittää ensimmäiseksi päiväksi ja ei tuosta ollut syyttäminen kuin itseään…Olisi pitänyt tarkastaa pohja hieman tarkemmin ennen lähtöä.

Sen jälkeen kun koirat oli juotettu ja pakattu takaisin autoon, lähdimme tutustumaan itse lumikylään. Oli kyllä kokemisen arvoinen paikka! Mahtavia yksityiskohtia. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Lainion lumikylä

 20140322_154756.jpg

dsc_0651.jpgdsc_0652.jpgdsc_0660.jpgdsc_0667.jpg

Sunnuntaiaamuna aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran reissun aikanamme. Olimme sopineet täksi päiväksi, että kävisimme Levin puolella kiertelemässä ja ajamassa Levin Huskyparkin eli Reijon urilla. Levin keskuksessa kävimme syömässä herkullista äyriäis-kalakeittoa, jonka jälkeen ajoimme Levin Huskyparkiin. Saavuttuamme perille saimme ystävällisen vastaanoton ja istuimme hetken kodassa turisemassa kuuman kahvikupin äärellä. Etelästä oli myös muita musheripakolaisia tullut pohjoiseen lumienperässä. Vuokko oli koiriensa kanssa Reijolla ollut töissä jo jokusen viikon ja treenaillut myös samalla koiriansa. Rupattelun lomassa kävimme myös ajosuunnitelman läpi. Ajamaan lähtisi Reijo omilla nuorilla koirasusillaan, Vuokko nuorisovaljakollaan sekä harjoittelijatyttö valjakolla, joka myös koostui nuorista koirista. Ensimmäiseksi lähtisi harjoittelija ja Reijo ja heidän peräänsä tulisimme me, Vuokko ja minä.

Koirat oli innosta soikeana kun pääsivät ulos ja näkivät valjaat. Matkaan lähdettiin vauhdilla ja se kostautui hetken päästä. Ura kulki metsän sekä järven jäällä ja se oli paikoin kovin upottava ja raskaskin. Pysyin hienosti Vuokon perässä 3/5 matkasta, mutta sitten huomasin, että lähtö oli ollut liian vauhdikas ja oli parempi siirtyä tasaiseen raviin. Vuokko pysäytteli aina välillä ja piti hyvää huolta, etten joutuisi väärille urille. Takaisin päin tultaessa Vuokko antoi valjakkonsa juosta ja jäin jälkeen, mutta nyt reitti kulkisi vain järven reunaa pitkin kotiin. Hetken kuitenkin luulin, että olin joutunut väärälle uralle, sillä tuntui ettei ura koskaan ottanut loppuakseen. Luntakin alkoi tulemaan ja näkyvyys huononi. Soittihan se Vuokkokin hetken päästä ja valoi minuun uskoa, että olisin pian perillä ja kyllä hän lähtee minua etsimään jos ei minua kohta näy. Järven jäältä siirryttiin viimein takaisin metsään ja metsän siimeksestä kuuluikin jo tuttujen koirien haukuntaa. Tiesin, että olisin siis kohta perillä. Koirat ravasivat tahdikasta ja tasaista ravia autolle asti. Lenkin pituudeksi tuli noin 12km.

20140323_1618302.jpg

dsc_0694.jpg

dsc_0695.jpg

Valjakossa Nella ja Nunnuka, Niksu ja Vauhti

Ajon jälkeen jutustelimme vielä niitä näitä ja kyllähän sen tietää kun koiraihmiset kohtaavat toisensa, että juttua piisaa! Kävimme myös tutustumassa Huskyparkin muihin eläimiin joihin lukeutui monen moista: koirasusia, joita Reijo on kouluttanut mm.elokuvia varten, oikeita susia, napakettuja, yksi porokin joukossa oli ja kymmenittäin huskeja sekä pikkukoiria. Kaikki nämä elivät siellä hyvässä sovussa keskenään ja tyytyväisen oloisina. Susien ja poronkin välillä oli vain muutama metri ja alle 2m korkuinen verkko-aita. Meidän porukkamme kiittää Reijoa sekä Vuokkoa vieraanvaraisuudesta, hyvistä vinkeistä, treeniurien käyttö mahdollisuudesta sekä mukavasta seurasta!

20140323_174838.jpg

Reijon sudet

20140323_175051.jpg

Mökille saavuttuamme söimme ja lämmitimme saunan . Oli mukava päättää näin hieno päivä hyviin löylyihin!

Maanantaina sai kaivaa aurinkolasit esiin heti aamusta. Aurinko porotti melkein pilvettömältä taivaalta ja aurinkoa oli luvattu koko päiväksi. Tänään oli sovittu Sannan ja Erjan kanssa, että pääsisimme ajelemaan heidän urilleen. Sanna ja hänen miehensä ovat juuri päässeet muuttamaan heidän uuteen taloonsa ja kaikki on uuden karheaa. Niin itse talo kuin koiratarhatkin. Ovat kyllä rakentaneet upean hirsitalon, joka sopii kuin nakutettu ympärillä vallitsevaan maisemaan. Koiratarhatkin olivat niin viimeisen päälle rakennetut. Kyllä kelpaa niin Sannan ja Rikun kuin koirienkin siellä asustaa ja onnea vielä uuteen kotiin!

Erjan saavuttua, kävimme läpi minkälaisella kokoonpanolla lähtisimme liikkeelle. Erjalta saimme lainata kolme koiraa ja Sannalta kuormareen, sillä ajattelimme, että voisimme lähteä kaikki matkaan eli siis myös Stefan ja Arthur. Itselläni oli matkassa mukana vain kevyt kilpareki ja juoksevia koiria vain 4 joista täysillä vetäviä 3, joten siksi sain hieman apuja ;)

Valjakkoni koostui kolmesta nartusta, joista yksi oli meidän Niksu, ja kolmesta uroksesta, joihin lukeutui Vauhti ja Nunnuka. Johdossa juoksi Erjan miehen Micken koirat Coastrunner´s Mac Big Mac eli Blui sekä Coastrunner´s Ice-Dream eli Ice. Vauhdissa juoksi Niksun parina Powerun Nala eli Nala.

Aurinko lämmitti niin paljon, että ura alkoi käymään koirille raskaaksi. Joka kerta kun tuli tarvetta pysähtyä reki jumittui lumeen kiinni ja oli kova työ saada reki irti. Jouduin heti ensimmäisessä nousussa auttamaan koiria, sillä painoa oli selvästi liikaa olosuhteisiin nähden. Kun olimme nousseet ensimmäisen nousun ja olin siinä uskossa, että seuraavaksi saan levähtää jalaksilla niin Erja huudahtaa, että kohta Hanne saat hieman lisää liikuntaa, sillä edessä on hieman isompi nousu….Odotin jo kauhulla, että mitä sieltä mutkan takaanta oikein ilmestyy ja ilmestyihän sieltä lopulta melkoisen jyrkkä rinne. Olin melkein kuolla pelkästä ajatuksesta, että tarvitsisi jaksaa juosta mäki ylös. Jalat maitohapoilla ja hammasta sitkeästi yhteen purren juoksin ja rämpisin mäen ylös. Viimeiset askeleet varmaan raahauduin reen perässä – koiraraukat :D

Ylös päästessä sain juuri ja juuri puuskutukseltani sanottua Stefanille, että vaihtaisimme kuskia. Siirryin matkustajaksi ja Stefan sai vuorostaan kuntoilla. Jatkoimme matkaa ja Stefanin onneksi alkoikin alamäki osuus. Lumi oli paikoitellen niin raskasta, että reen jalaksetkin uppoutuivat, mutta nythän minulla ei enää ollut mitään hätää ja sain nauttia auringosta ja ihanista maisemista! Pysähdyimme kääntöpaikalla ja Erja vaihtoi valjakkomme narttujen tilalle kolme urosta ajatuksella, että josko niissä olisi enemmän voimaa. Ilma oli kuitenkin niin lämmin ja raskas, että jäimme silti muista jälkeen. Koirat jaksoivat kuitenkin tarpoa raskaassa lumessa hienosti ja kertaakaan ei ketään juossut liinat löysillä. Siinä nähtiin kuinka periksiantamattomia nämä koirat ovat ja miksi juuri tämä rotu minua niin kovin kiehtoo.

Kuvia reitin varrelta

20140324_133947.jpg

20140324_133953.jpg

20140324_134011.jpg

20140324_134512.jpg

Saavuimme takaisin lähtöpaikalle ja hoidimme koirat. Olimme saaneet kuntoilla sen verran, että nälkä pääsi yllättämään ja päätimme lähteä Erjan sekä hänen harjoittelijatyttöjen kanssa syömään pizzaa. Kävimme vielä sitä ennen rapsuttelemassa Erjan ja Micken koiria sekä heppoja. Taas olimme kokeneet aivan mahtavan päivän mielettömässä seurassa! Paljon tuli myös opittua esim. mihin sen jääkaappiin jääneen Wasabi-tahnan voi työntää ;) Kiitos vinkistä Sanna!

20140324_155423.jpg

Erjan Islanninhevonen

Tuhannesti kiitoksia vielä Erjalle ja Sannalle kaikesta, kuten koirien-sekä reen lainasta. Mielettömän upea reitti, jota mielellään ajaisi useamminkin!! Treenin pituudeksi tuli noin 12km, mutta vaativuus tasoltaan oli rankempi kuin aikaisemmat.

Tiistai päätimme pyhittää levolle sekä tietenkin ystävien tapaamisille. Päivällä kiertelimme Yllästä sekä tutustuimme mm. kotieläinpihaan, jossa Erja ajeli turisteja omilla koirillansa. Söimme maittavan lounaan ravintola Towerissa sekä shoppailimme pakolliset matkamuistot. Illaksi olimme sopineet treffit Vauhdin kasvattajan, Jennin kanssa.

dsc_0707.jpg

 Yllästunturilta

dsc_0730.jpg

Hanne Vauhdin ja Akiran kanssa

Perille saavuttuamme, pihassa vastassa oli tutun näköisiä iloisia koiria sekä niiden yhtä säteilevä emäntä Jenni. Vaihdoimme kuulumiset kahvi/tee kuppien ääressä samalla Jennin valmistamaa suklaakakkua herkutellen. Juttua riitti jälleen, kas kummaa :D Pääsimme söpöstelemään ihania pikku pentusia pentulaan ja olisihan ne vaikka kaikki voinut sieltä mukaan ottaa. Myös Jennin muita koiria kävimme tervehtimässä sekä ihastelemassa. Hienoja koiria, joista useasta saamme varmasti vielä kuulla jatkossa. Jennin kasvatustyö on ihailtavaa. Hän tekee kaiken täydestä sydämestä ja koirien ehdoilla. Tekee päätökset järjellä ja on avoin kaikessa mitä tulee hänen koiriinsa ja kasvatustyöhön. En voi muuta kuin olla onnellinen, että olen saanut tutustua häneen. Jennille vielä superiso kiitos kaikesta avusta ja tuesta mitä olemme saaneet tämän harrastuksen parissa<3

Keskiviikkona saimme kunnian vierailla ystävämme Juhan luona, Muoniossa. Kävimme Juhan kanssa ajamassa koirat hänen safarireiteillään. Juhalla koostui valjakko nuorista aloittelevista rekikoirista ja minulla juoksi kaikki muut paitsi Akira. Aurinko paistoi jälleen kirkkaalta taivaalta ja se teki myös urasta pehmeän. Itse ei voinut yhtään potkia vauhtia, sillä muutoin upposi märkään lumeen. Olin kuitenkin ihmeissäni, että koirat jaksoivat niinkin hyvin juosta koko matkan ja autolle tultiinkin reipasta ravia. Reitti kulki järven jäällä, metsässä sekä jängällä. Maasto oli siis pääasiallisesti tasaista alun laskua lukuun ottamatta. Reitin pituudeksi tuli noin 10km.

Kuvia reitin varrelta

20140326_130839.jpg

 20140326_132013.jpg

dsc_0770.jpg

Juhan kanssa tuli myös rupatteltua tovi ja kiersimme katsomassa hänen ”tiluksiaan”. Juhan kanssa on aina rento meininki ja siksi niin helppo tulla juttuun. On tuntenut aina itsensä tervetulleeksi . Kiitos Juha vieraanvaraisuudestasi ! Hienoa, että etelän kasvatit vetävät yhtä ;)

Päivän päätteeksi päätimme vielä kerran käydä Levin keskuksessa. Kävimme syömässä maukkaat pihvit ja menimme gondolilla Levitunturille ihastelemaan maisemia sekä auringonlaskua. Myös Levi Spassa kävimme pulikoimassa ja varsinkin Arthur nautti kun pääsi toteuttamaan itseään. Matkalla mökille pysähdyimme pissatuttamaan sekä ruokkimaan koirat ja siinä samassa saimme kokea Lapin lumon-revontulet. Taivaalla leikki vihreitä sekä pieniä punaisia revontulia. Näky oli niin taianomainen. Tämä oli aivan mahtava lopetus näin hienolle lomalle!

Levin maisemia

dsc_0802.jpg

dsc_0804.jpg

dsc_0805.jpg

Torstai aamuna pakkasimme automme jo kukon laulun aikaan ja suuntasimme nokan kohti etelää. Tarkoituksenamme oli vielä poiketa Johannan luona kylässä ennen varsinaista kotimatkaa. Saimme tutustua Johannan kennelin koiriin sekä niin kuin tietää saattaa, myös Johannan kanssa juttua riitti. Jopa niin paljon, että Johanna meinasi myöhästyä sovitulta tapaamiselta. Johannan luota meidän Ducaton kyytiin hyppäsi Johannan kasvattama 1,5-vuotias narttu Rantasipi eli Sipi. Sipin taustalla on liuta hienoja rekikoiria ja sen tähän astinen rekikoiran ura on vaikuttanut erittäin lupaavalta! Jäämme odottamaan mitä hienoa tuosta kauniista tytöstä vielä kuoriutuukaan ;)

dsc_0806.jpg

dsc_0832.jpg

dsc_0833.jpg

Susitievan Rantasipi

Kotiin saavuimme vihdoin ja viimein kello kahden maissa yöllä. Matka olisi toki voinut päätyä ojan pohjaankin, sillä noin 10km ennen Pihtipudasta oikeanpuoleinen eturengas päätti hajota. Omituista tästä teki sen, että olimme juuri ostaneet uudet renkaat ennen Lapin matkaamme ja renkaissa ei ollut mitään mikä olisi renkaan hajottanut…

20140327_172628.jpg

No hengissä selvittiin ja käteen jäi liuta ihania kokemuksia, hyviä treeni kilometrejä, viisaita sanoja sekä mahtavia muistoja, joita on sitten vanhana mukava muistella kiikkustuolissa. Näillä jaksaa taas pitkään tallata arkea eteenpäin! Suuri kiitos vielä teille kaikille, jotka otitte meidän lauman lämpimästi vastaan; Jenni, Erja, Sanna, Reijo, Vuokko, Juha sekä Johanna<3

2 kommenttia .

Matkakuumetta!

Tiistai 18.3.2014 klo 23:41 - Hanne

Nyt on vihdoin loman ajankohta lyöty lukkoon ja mökki varattu pohjoisesta. Kauan sitä edes takas veivattiinkin ja välillä usko meinas mennä, että ei päästäisikään lähtemään Stefanin töiden takia. On tämä olematon talvi vaan saanut mielen niin harmaaksi, että pakkohan sitä on lunta lähteä etsimään pohjoisesta. Mielessäni jo ajelen reellä lumisessa satumaisemassa lumen narskuessa jalasten alla....

Tulevana perjantaina olisi tarkoitus lähteä matkaan ja matka tulee varmasti olemaan hieman haasteellinen, sillä

a) yli 1000km pitäisi matkata 9kk vauvan kanssa(hullun hommaa varmasti)

b)näillä yöunilla mitä ollaan tässä viimeisen 1,5vuoden aikana nautittu, voi olla oikein mukavaa ajaa koko matka yhteen putkeen. Voi hieman väsyttää(onneks meitä kuskeja sentään on kaksi)

mutta haasteista me ollaan totuttu selviytymään ja varmasti selviydytään myös nyt, kun tiedetään mikä siellä odottaa ;)

Kun omistaa tällaisen lauman eläimiä, ei matkustaminen ja lomalle lähteminen ole niin helppoa. Mihin laittaa eläimet loman ajaksi tai kenet saisi niitä hoitamaan tai puhumattakaan liikuttamisesta? Siksi olemme päättäneetkin, että helpointa on lomailla kun ottaa koirat mukaan. Samalla pystymme yhdistämään lomailun sekä treenaamisen :) Kuinka kätevää!

Treenattu ollaan hyvin vaihtelevasti kelien vuoksi. Vielä viime viikolla keli oli niin keväinen ja lämpöä oli +10 astetta päivittäin. Nyt viikonlopulla lämpötila yhtäkkiä laski ja lunta tuli sen verran, että tiet menivät pääosin jäisiksi ja treenaminen oli lähes mahdotonta. Tänään kävin ajamassa koirat kun tiet sulivat aurinkonpaisteesta ja voin sanoa kyllä, että rapa roiskui! Äh ei millään jaksais taas tätä mutavelli kautta, kun kerran se jo oli ja oltiin niin voiton puolella kunnes tää ns.takatalvi iski... Noh kaikesta huolimatta koirat juoksivat mahti treenin tänään. Vauhti ja Niksu kärjessä ja Nunnuka sekä Nella pyörässä. Koko lenkki juostiin tasaisella temmolla, liinat kireällä ja hyvällä asenteella. Niin ylpeä saa olla omistaan ;)

Muuten aika onkin sitten mennyt erinäisten koirakurssien/tapahtumien järjestämisessä ja suunnittelussa. Pääsiäisenä järjestän Pro Nauvo yhdistyksen kanssa hyväntekeväisyys match shown Nauvon uudessa koirapuistossa ja sen kanssa on touhuttu nyt viimeiset viikot innokkaasti. Myös muutama muu koirakurssi on työn alla, mutta niitä en viitsi vielä paljastaa kun ovat niin keskeneräisiä. Niistä sitten hieman myöhemmin.

Huomenna lähden vielä hoitamaan muutamat viimeiset asiat ennen matkaa mm.haen uudet lukot reissuketjuihin, sillä tämän hetkiset ovat sellaisia, että koirat saavat ne avattua kun muutaman kerran pyörähtävät ympäri. Tämän takia en ole uskaltanut jättää koiria hetkeksikään yksin ketjuihin. Ei ole tullut tätäkään asiaa hoidettua aikaisemmin kun ei ole ollut niin suurta tarvetta pitää koiria reissuketjuissa. Viimeisistä kisoistakin kun on jo yli1,5vuotta.

Tässä vielä kuva tämän päiväisestä treenistä sekä todella kauniista auringonlaskusta

treeni2.jpg

p.s.Kennelnimianomukseni oli viimeisessä Koiramme-lehdessä. Nyt vaan odotellaan lopullista päätöstä ja jännitetään.

Kommentoi kirjoitusta.

Rakkaus on toisesta välittämistä

Perjantai 14.2.2014 klo 12:45

Hieman viime aikaisia kuulumisia...

Keskiviikkona kävimme Nunnukan ja Akiran kanssa Fiskarssissa el.lääkäri Annukka Söderblomin vastaannotolla hoidatuttamassa Nunnukan pahasti menneen kulmurin sekä tarkastuttamassa Akiran aikaisemmin juurihoidetun kulmurin.

Saavuimme hyvissä ajoin klinikalle ja pääsimme sisään hieman sovittua aikaa aikaisemmin. Koirat punnittiin (Nunnuka 23,7kg ja Akira 26 kg) sekä niiden perus terveydentila tarkastettiin. Tarkastuksen jälkeen lääkäri rauhoitti molemmat ja heidät siirrettiin toimenpide huoneeseen.

Molempien hampaista otettiin röntgenkuvat, joista pystyttiin näkemään mm. mahdolliset tulehdukset sekä murtumien laajuus. Nunnukan etuhammas oli selvästi mennyt niin pahasti, että se oli järkevintä poistaa. Kulmuri oli kuitenkin säästynyt pahimmalta murtumiselta ja se oli mahdollista sekä suositeltavaa juurihoitaa. Tulehdusta oli jo päässyt tulemaan etuhampaan viereen paiseen muodossa, josta tuli painettaessa mätää. Akiran juurihoidetusta hampaasta otettiin myös röntgenkuva, josta kävi ilmi, että toinen paikka oli irronnut ja se tuli korjata. Myös jonkinlaista pientä tulehdusta oli luultavasti havaittavissa, mutta eläinlääkäri ei voinut varmuudella sitä vielä sanoa. Jäämme siis tarkkailemaan tilannetta.

Sillä välin kun koirille tehtiin kyseiset toimenpiteet, lähdimme Arthurin kanssa tutustumaan valloittavaan Fiskarsin miljööseen. Lähdimme etsimään lounaspaikkaa, sillä olimmehan jo lähteneet matkaan aikaisin aamuulla ja nälkä jo kurni mahassa. Löysimme ihanan kodikkaan ravintolan ihan Fiskarsin keskustasta Fiskars Wärdhusin(http://www.wardshus.fi/kuvagalleria), joka toimii myös hotellina. Palvelu oli sisään astuttaessa ystävällistä sekä miellyttävää. Tuli heti tunne, että olemme tervetulleita! Sain tilata listan ulkopuolelta raikkaan, tuoreista raaka-aineista valmistetun vuohenjuustosalaatin, joka maistui taivaallisen hyvältä. Tunnelma ravintolassa oli niin kodikas, että jopa asiakkaat puhelivat toistensa kanssa pöytien yli ja kyselivät päivän kuulumisia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Nautittuamme maittavan lounaan ajoimme takas klinikalle. Molemmat toimenpiteet olivat menneet hyvin ja nyt saimme odottaa, että koirat virkoaisivat nukutuksesta. Nunnuka heilutteli jo iloisesti häntäänsä kun tulin huoneeseen, jossa koirat saivat herätä. Hoitajat kertoivat, että Nunnuka oli heti herättyään ollut todella iloinen ja kerjännyt heidän huomiotaan seuraamalla heitä ympäri klinikkaa. Selkeästi Nunnuka oli raivannut tiensä hoitajien sydämiin :) El.lääkärin kehoituksesta lähdin viemään Nunnukaa autoon, kun yhtäkkiä Akira, joka oli makanut lattialla ihan nukuksissa ampaisi pystyyn ja ravasi äkkiä luokseni sellainen ilme päällä, että-Älä vaan luulekkaan, että voit jättää minua! El.lääkärillä ja hoitajilla oli naurussa pidättämistä :D 

Kuukauden päästä menemme Nunnukan kanssa tarkistamaan hampaan ja siihen laitetaan vielä pysyvä paikka. Molemmat koirat söivät hyvällä ruokahalulla heti samana iltana, vaikka lääkäri sanoi etteivät yleensä suostu syömään mitään. Siitä pystyy jo päättelemään, että terveitä ovat. Nunnuka sai varmuuden vuoksi antibioottikuurin sekä kipulääkettä, joita annetaan päivittäin 7pv ajan. Akira ei saanut mitään lääkkeitä.

Nellalla ja Niksulla alkoi viime viikkolla juoksut ja olemme siirtäneet heidät eri aitaukseen. Nunnuka on tosin osoittanut todella vähän kiinnostusta tyttöihin päin. Toivottavasti tilanne jatkuu samalla tavalla ;)

Lumet ovat sulanneet melkein kokonaan ja ilma on ihan keväinen. Tulipahan reki ainakin tuuletettua, kun jo kohta sen voikin laittaa takaisin varastoon vuodeksi odottamaan. Mönkijällä siis jatketaan treenejä. Onneksi hiekkatiet alkavat olemaan jo täysin sulia. Paikoitellen voi olla vielä jäässä metsäisillä alueilla.

Tänään vietämme myös Ystävänpäivää, jonka myötä haluankin toivottaa rakkauden täytteistä päivää kaikille Team Arcticpelagoksen ystäville! Pitäkää huolta toisistanne<3

pooh.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta.

Rauhoittavia signaaleja sekä ryynäriä

Tiistai 4.2.2014 klo 21:30 - Hanne

Paljon on taas ehtinyt tapahtumaan viime kerrasta kun olen blogiin kirjoittanut.

Viime viikolla olin erittäin mielenkiintoisella luennolla, jossa kerrottiin koirien rauhoittavista signaaleista ja mitä ne niillä tarkoittavat "meidän" kielessä. Luento oli hyvin koukuttava ja sen aikana koin monia AHAA-elämyksiä ja ymmärsin miksi koirani käyttäytyivät tietyissä tilanteissa niin kuin ne käyttäytyvät. Mielestäni KAIKKIEN koiraa harkitsevan/koiran omistajat tulisivat käydä kyseisellä luennolla. Näin pystyttäisiin välttämään niin monia väärinkäsityksiä sekä ennalta ehkäisemään sellaisia tilanteita mitkä eivät ole mukavia meidän tai koiriemme kannalta.

Turid Rugaas on Norjalainen koirakouluttaja, joka tutki koirien käyttämiä rauhoittavia signaaleita pitkään ja kirjoitti siitä kirjan. Luin tämän yhdessä illassa eli kirja ei ole kovinkaan paksu ja kun sen kerran aloittaa haluaa sen lukea myös loppuun samalla kerralla. Luento perustui siis tämän kirjan sisältöön.

  rauhoittavat_signaalit.png

Juoksutreenit ovat olleet nyt todella epäsäännöllisiä. Viikonloppuna tuli sen verran lunta, että toivo nousi josko olisi reellä päässyt ajelemaan ja se rekikin haettiin jo varastosta. Nyt kuitenkin sää on lauhtunut ja kaikki tiet ovat ihan liukkaita sekä osa lumettomia. Eli mönkijätreenit varmaan jatkuu jos ei säärintamalla tapahdu suurempia muutoksia. NIIN TURHAUTTAVAA!!!

Koirat ovat päässeet melkein päivittäin koirapuistoon juoksemaan sekä purkaamaan energiaansa. Jonkinverran on myös tehty aivojumppaa erilaisten harjoitteiden myötä. Se on ollyt hyvää vastapainoa ajeluiden lomassa. Joutuvat hieman miettimään ja keskittymään.

Nunnukan kanssa on treenattu näyttelyjuttuja kuten: seisomista, seuraamista ym. Nunnuka pääsi myös eilen ensimmäisen kerran mukaan koirakouluun. Tilanne oli sille hyvin jännittävä, mutta se selvästi piti siitä, että se sai tehdä kaikenlaista uutta. Nunnuka on erittäin nopea oppimaan ja jo nyt se pitää katsekontaktin minussa todella hyvin! Myös sivulletulo ja seuraaminenkin onnistuvat pienissä pätkissä. Ryynimakkaralla saa selvästi ihmeitä aikaan ;) Olenkin ihan ryynimakkaran uusi fani!Se toimii ainakin kaikilla minun koirillani. Saa olla varovainen vain etteivät syö sormia samalla kun on ryynäri kädessä.

Kommentoi kirjoitusta.

Rati riti ralla, tuli talvi halla

Maanantai 20.1.2014 klo 13:24 - Hanne

No nyt on vihdoin talvi saapunut meille eteläänkin. Pakkaset ovat paukkuneet -10-15 asteen tietämillä ja lunta satelee tälläkin hetkellä. Vielä ei kuitenkaan olla päästy testaamaan rekeä, mutta jos sää jatkuu näin niin eiköhän jo viikonlopulla päästä :)

Katsoin juuri eilen kisakalenteria VUL:in sivuilta ja muistelin, että Ohkolan kisoihin piti imoittautua ihan näinä päivinä, mutta lumitilanteen vuoksi kisat onkin siirretty helmikuun loppuun. Olen ajatellut ottaa tavoitteeksi tälle talvelle osallistua ainakin yhtiin kisoihin ja luulen, että tähtäämme Ohkolaan.

Koiria ei olla päästy treenaamaan niin paljon kuin olisi pitänyt, sillä tiet ovat olleet petollisen liukkaita. Eilen kävin siskonpojan kanssa mönkijällä ajamassa koirat ja sai kyllä kaarteissa olla kieli keskellä suuta, että pysyttiin pystyssä. Koirat juoksi tosi innokkaasti koko 7km lenkin ja niistä näki, että kaipasivat jo töihin.

Nyt kun ei olla päästy ajamaan koiria, niin on tarvinnut keksiä jotain muuta ajanvietettä niille. Järjestin viikko sitten 11-12.1.2014 klikkerikurssin täällä meillä Kirjaisissa, kurssikeskuksessa ja sain sieltä paljon uutta inspiraatiota koirien koulutukseen. Koulutuksen piti eläinkouluttaja Marina Palander Inkoosta(http://www.fixkompis.com/9). Mukana kurssilla minulla oli Akira ja vaikka se ei ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa näytti se pitävän kun sai olla huomion keskipisteenä :) Nyt olemme aina silloin tällöin harjoitelleet klikkerin kanssa arkiasioita ja myös muille olen koittanut klikkeriä opettaa. Hieno kapistus tuo klikkeri kun sen oivaltaa.

Illalla menemme Akiran kanssa Elinan koirakouluun joulu tauon jälkeen. Saa katsoa miten herra osaa käyttäytyä, kun paikalle on tulossa aika monta koirakkoa!

                   Akira näyttää miten tassu laitetaan jakkaran päälleklikkerikurssi_11-12.1.2014.jpg

                             Kuvassa Noora Niinimäki villakoiransa kanssa

noora_niinimaki.jpg

                                          Akira keskittyy

dsc_0341.jpg

                         Mönkijätreeni Felixin kanssa

monkija_treeni.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Puolessa välissä ollaan!

Perjantai 10.1.2014 klo 11:31 - Hanne

JEEE!! Sain juuri aamulla tietää, että rotujärjestö eli meidän tapauksessa SHS on puoltanut kennelanomuksemme :) Nyt anomus menee eteenpäin kohti SKL sekä FCI:tä. siellä voikin sitten kestää hieman pidempään, mutta pääasia, että asia on vireillä. Nyt saadaan sitten jännittää ja odottaa, koska päätös tulee ja meneekö nimi läpi! Ainakin päästiin ns.puoleen väliin.

Etelässä talvesta ei ole vieläkään tietoa. Lämpöä on ollut plus viiden asteen molemmin puolin ja ilma on ollut suhteellisen kosteaa. Maa on ihan märkä ja sadetta ollaankin saatu melkein joka päivä. Nyt on illaksi luvattu pakkasta ja päivällä sään pitäisi muuttua todella huonoksi räntä ja lumisateiden vuoksi. Mittari näytti äsken +1 ja vettä ripotteli ulkona.

Stefan aloitti sunnuntaina työt ja sen jälkeen on ollut pieni treenitauko myös koirien kanssa. Ollaan käyty kuitenkin koirapuistossa melkein päivittäin leikkimässä ja juoksuttamassa koiria, jotta saisivat liikuntaa ja jottei kunto ihan laskisi. Eilen tosin pääsin ajamaan koirat ja ensimmäiset 4km mentiin sellaista vauhtia, että oksat pois! Välillä jopa hirvitti niiden vauhti, sillä tuossa Dryckissä on jarruissa hieman ongelmia eikä ne aina oikein ota kunnolla. Takaisin päin juostiinkin sitten jo maltillisemmin ja Vauhti tais hieman väsähtää. Ainakin kova jano sillä näytti olevan kun koitti jokaiseen vesilätäkköön mennä. Kostea ilma verottaa koiria todella paljon. Se tekee ilmasta heti muutaman asteen lämpimämpää kuin se todellisuudessa on.

Nähtäväksi jää päästäänkö starttaamaan yhtäkään kisaa tänä talvena, sillä monet kisoista näyttäisi olevan peruutettu sääolosuhteiden vuoksi. Nyt pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että se KOVIN kaivattu talvi nyt vihdoin ja viimein tulisi myös tänne. Ehkä silloin Ohkolan-kisat voisi jopa onnistuakkin:)

                                                   Vauhti ja Niksu

1.jpg

Nunnuka ja Nella

2.jpg

Harvinainen tilanne, että saa kaikki koirat yhtäaikaan kuvaan.

3.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Uusi vuosi, mutta mitkä kujeet?

Torstai 2.1.2014 klo 14:11 - Hanne

En ole ehtinyt hetkeen käydä kirjottelemassa. Vuosikin on tässä välissä ehtinyt vaihtumaan ja meidän osalta se meni hyvinkin rauhallisissa merkeissä kotona oleillen. Akira, joka on paukkuherkkä otti uuden vuoden juhlinnan hyvin rauhallisesti. Onneksi asumme rauhallisessa metsän siimeksessä eikä tänne kovin helposti edes rakettien äänet kuulu. Omat rakettimme kävimme ampumassa hyvän matkan päässä, jotta eivät koirat turhaan stressaantuisi.

Nyt on hyvä hetki tehdä pieni yhteenveto viime vuodesta ja miettiä myös mitä sitä toivoisi uudelta vuodelta.

VUOSI 2013

-muutimme uuteen kotiimme Metsämäkeen, Kirjaisiin

-suurin muutos elämässämme oli rakkaan poikamme odotus sekä hänen syntymä 17.6.2013 Arthur<3

-Arthurin myötä äitiysloma

-Elvis kissa muutti meille samoihin aikoihin kun Arthur syntyi

-paljon koira aiheisia asioita; muutamat kilpailut/tapahtumat, Kipinän muutto uuteen kotiin, Nunnukan muutto meille, koirien treenausta, Akiran koirakurssi,

VUOSI 2014

- toivon, että perheemme pysyy terveenä

- saisimme rakenneltua kotiamme

- paljon HYVIÄ kilometrejä koirien kanssa

- saisimme muutaman ahkeran ja fiksun koiran laumaamme

- muutama kelpo sijoitus kisaurilla

- tuloksia Nunnukalle

Hyvää Uutta Vuotta 2014!